Blogi
Viime aikoina on puhuttu "geopolitiikan paluusta" ulkopolitiikkaan. Kuitenkin se on palannut vain niille, jotka sen ovat välillä unohtaneet. Samalla Suomessa on jatkuvasti merkittäviä ulkopoliittisia toimijoita, kuten Helsingin Sanomat ja Ulkopoliittinen Instituutti, jotka eivät juuri tunnista geopolitiikan keskeisyyttä ulkopolitiikassa ja kansainvälisissä suhteissa.
Merkittävää on, että Suomen ulkopolitiikasta yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa vastaavan presidentti Niinistön uudenvuoden puheen linjaus vakauspolitiikasta on perusteiltaan keskeisesti geopoliittinen. Kuvaavaa suomalaisille valtamedioille on, että runsaat kaksi viikkoa presidentin puheen vakauspoliittisen linjauksen jälkeen siitä ei ole ollut niissä analyysejä.
Presidentti Niinistö kuvasi uudenvuoden puheessaan aktiivista vakauspolitiikkaa seuraavasti:
"Suomi varmistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan olemisensa; suomalaisten vapauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Suomen linja on aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on turvata Pohjois-Euroopan vakautta sekä toimia laajemman vastakkainasettelun lieventämiseksi. Suomella on omalla lähialueellaan tärkeä rooli."
Osaltani olen kannattanut presidentin muotoilua samoista lähtökohdista, joista Suomen peruslinjaa totetuettiin viime vuosikymmenellä Vanhasen I ja II hallitusten aikana kuten mm. vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Siinähän asia oli sanottu näin: " Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistäminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ensisijaisena tavoitteena."
Vakauspolitiikan kysymyksiä seuraavissa kotisivun teksteissä:
"Ukrainan kriisi ja Suomen Ulkopolitiikka",
"Kylmäverinen presidentti Niinistö ?"
"Miksi Suomi ei tullut eikä ole tulossa Naton jäseneksi?"
Kommentaari Henry Kissingerin kirjaan "World Order".
29. joulu, 2014
