KUNNIOITUS HENRY KISSINGERILLE
Heinz Alfred Kissinger syntyi juutalaiseen perheeseen Saksassa Fürthissä 27. toukokuuta 1923. Hän pakeni perheensä mukana viime tingassa Yhdysvaltoihin 15–vuotiaana elokuussa 1938. Perhe asettui New Yorkiin, ja hänestä tuli Yhdysvaltojen kansalainen vuonna 1943, jolloin hän liittyi sen armeijaan. Hän palveli Saksassa maavoimien tiedustelussa ja sitten miehityshallinnossa. Kotiin palattuaan lahjakas nuorukainen pääsi stipendin turvin opiskelemaan Harvardin yliopistoon.
Kissinger toimi tutkijana ja opettajana Harvardissa Kansainvälisen politiikan keskuksessa (Center for International Affairs), mistä presidentti Nixon nimitti hänet henkilökohtaisesti sitä ennen tuntematta presidentin turvallisuuspoliittiseksi neuvonantajaksi tammikuussa 1969. Vuonna 1973 hänestä tuli myös ulkoministeri, ja sitä jatkui presidentti Fordin virkakauden loppuun vuonna 1977.
Henry Kissinger oli epäilemättä yksi toisen maailmansodan jälkeisen ajan keskeisimmistä valtiomiehistä.
Menin syyskuussa 1975 ASLA-Fulbright stipendiaattina opiskelemaan Boston Universityn filosofian tiedekuntaan taskussa Keijo Korhosen suosituskirje Harvardin keskuksen johtajalle. Kun menin häntä tervehtimään, keskuksen suuressa aulassa oli myös Kissingerin tyhjän työhuoneen ovi. Pääsin kursseille, joista merkittävin oli Kissingerin Kuuban ohjuskriisiä tutkineen oppilaan Graham Allisonin, joka vielä tänä syksynä julkaisi opettajansa kanssa artikkelin ydinaseista ja tekoälystä.
Kissingerin vuoden 1954 väitöskirja ”A World Restored, Metternich, Castlereagh and the Problems of Peace 1812-1822” oli tutkinut, miten Napoleonin sotien jälkeen oli mahdollista saada aikaan sata vuotta rauhaa ilman suursotia. Läpimurtoteos oli vuoden 1957 ”Ydinaseet ja ulkopolitiikka”. Ne kuuluivat ohjelmiin keväällä 1976.
KOMMENTTI PÄÄTEOKSISTA TÄSSÄ: https://www.academia.edu/102818489/Henry_Kissingerin_ulkopolitiikan_teoria_Henry_Kissingers_theory_of_foreign_policy
Sen ja pian seuranneen ranskalaisen ENA:n vuoden jälkeen en ole viihtynyt suomalaisen oman ja seuraavan ikäluokan ulkopoliittisen lukeneiston tai journalismin maantieteettömän ja historiattoman valtavirran seurassa.
Kissingerin mukaan kansainvälisen järjestelmän vakaus perustuu itsehillintään, erilaisten hyväksyntää koskevien käsitysten yhteensovittamiseen. Jos valtion ulkopolitiikka ei siedä muiden erilaisuutta tai turvallisuutta, valtioiden suhteet tulevat perustumaan voimaan. Yhden absoluuttinen turvallisuus on toisen absoluuttista turvattomuutta. Vaatimus absoluuttisesta turvallisuudesta johtaa jatkuvaan sotimiseen.
Hän tiivistää: "Sodan logiikka on voima, ja voimalla ei ole rajoja. Rauhan logiikka on suhteellisuuden taju ja siihen sisältyy rajojen asettaminen itselleen. Sodan menestys on voitto, rauhan menestys on vakaus. Voiton edellytys on sitoutuminen, rauhan edellytys on itsehillintä. Sodan motiivi on ulkoinen. Rauhan motiivi on sisäinen: voimatasapaino ja sen hyväksyntä. Sodan houkutus on rangaista; politiikan tehtävä on rakentaa."
Vuonna 2008 Henry Kissinger kävi, läheisen tuttavansa Jarl Köhlerin kanssa, pääministeri Matti Vanhasta, joka keskustelun päätteeksi tiedusteli vieraalta, kiinnostaisiko häntä tutustuminen valtioneuvoston linnan historiallisiin tiloihin. Sain kunnian olla oppaana ja selostaa mm. valtioneuvoston istuntosalin Porvoon valtiopäivien taulun äärellä Suomen historiaa kesän 1807 Tilsitin sopimuksesta näihin päiviin.
Sitten mainitsin, että täällä ovat myös kaikkien Suomen presidenttien muotokuvat. ”Where is Kekkonen”, hän kysyi. Menimme TP-Utvan istuntosaliin, ja vieras otti sopivan etäisyyden presidentti Urho Kekkosen maalaukseen. Hän katsoi pitkään ja vaipui mietteisiinsä.
Keskustelimme sen verran, että rohkenin lähettää hänelle vuonna 2015 arvion hänen ”World order kirjastaan” Hän vastasi ystävällisesti: ”Hyvä tohtori Volanen. Kiitos ajatelluista huomioistanne, ja siitä että lähetitte filosofisen tulkinnan ’World order’ -teoksesta. On ilo tietää, että kirja saa aikaan sellaista vakavaa tutkimusta erityisesti Suomessa, missä valtiomiestaidon ja kansainvälisen järjestyksen haasteet viime vuosisadan aikana toteutuivat erityisen läheisesti. Jaan kanssanne toiveen, että nykyisellä ajalla on viisaus välttää universalismien törmäys, mukaan lukien Ukraina.”
TÄSSÄ: “Henry Kissinger’s World Order, from Ukraine towards Westphalia II” https://www.academia.edu/8954040/Respectful_congratulations_to_Henry_Kissinger_on_his_100th_birthday_today_on_May_27_2023