PÄHKINÄSAAREN RAUHASTA ON TÄNÄÄN 700 VUOTTA –
Mitä tapahtui todella 12. 8. 1323?
TÄSSÄ:
https://www.academia.edu/105137744/P%C3%A4hkin%C3%A4saaren_rauhasta_700_vuotta_mit%C3%A4_tapahtui_todella_12_8_1323_700_%C3%A5r_sedan_freden_i_N%C3%B6teborg_vad_h%C3%A4nde_egentligen_den_12_8_1323_700_years_since_the_peace_of_N%C3%B6teborg_what_really_happened_on_12_8_1323
Pähkinäsaaren rauhan rajan tulkinnasta on näihin päiviin asti jatkunut keskustelu, joka johtuu paljolti siitä, ettei sen alkuperäinen teksti ole säilynyt, ja sen venäjän- latinan- sekä ruotsinkieliset kopiot tai käännökset poikkeavat jonkin verran toisistaan erityisesti rajan pohjoisen loppupään osalta.
On ymmärrettävää, että rajan kulkuun liittyvät kysymykset ovat seuranneina vuosisatoina olleet suuren mielenkiinnon kohteena, mutta niihin rajoittuminen on samalla rajannut Pähkinäsaaren rauhan tarkastelusta pois sen vuoden 1323 tilanteen polttavimpien kysymyksen ratkaisut puhumattakaan niiden kytkeytymisestä ajan laajimpaan geopoliittiseen tilanteeseen.
Sekä Ruotsin että Novgorodin ongelmana olivat 1320-luvun alussa vuosikymmeniä jatkuneiden hävitys- ja kostoretkien eskalaatio sekä sen haitat väestön turvallisuudelle. Samoin kummallakin oli menossa konflikteja lähellä sekä kaukana, ja yhden rauhoittamisella oli merkitystä niiden suursodaksi eskaloitumisen estämisessä.
Mutta oleellisia Pähkinäsaaren rauhassa olivat Lyypekin ja Hansan sekä koko Suomenlahden-Nevan kaupan kaikkien osapuolten häiriöt ja esteet, joita sopimuksella poistettiin.
Yhdysvaltojen ulkopolitiikan suuntauksia
Hal Brandsin tilannekuva Yhdysvaltojen politiikasta
Vaikka Suomi on kytkeytynyt Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, suomalainen keskustelu seuraa sitä varsin vähän. Itse Yhdysvalloissa laajan keskustelun valtavirraksi syksyn aikana muodostunutta analyysiä edustaa hyvin professori Hal Brandsin artikkeli viime viikonvaihteessa.
USA:n ulkopolitiikan muutokset 200 vuoden aikana tähän päivään
Kun Suomi nyt ankkuroituu Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan, on paikallaan tutustua, millaista se on ollut ja on sekä tulee olemaan. Siihen on hyvä johdanto Charles Kupcanin kirja-arvio Michael Mandelbaumin uudesta Yhdysvaltojen ulkopolitiikan historiasta.
