.

Ateenan Agora, yksi eurooppalaisen kansansivistyksen syntysijoista

Kuvassa Ateenan Agora nykyisessä ja klassisen ajan asussaan.

Ainakin urheilun harrastajat tietävät, miten uutinen Maratonin taistelun voitosta saapui Ateenaan vuonna 490 e.Kr.. Nuori Feidipides juoksi koko 42.195 kilometrin matkan, huusi voittoviestin ateenalaisille ja kaatui kuolleena maahan. Tuo ensimmäinen Maraton-juoksu oli itse asiassa nopein tapa välittää viesti 2500 vuotta sitten.

Viestinviejä Feidipides kuitenkin erosi monista kollegoistaan tuon aikakauden historiassa. Häntä ei lähetetty Maratonin kentältä kuninkaalliseen palatsiin, koska Ateenassa ei ollut sellaista. Viestin tuoja huusi sen yleisölle Ateenan Agoralla eli torilla tai keskusaukiolla.

Kreikan sana ”polis” on yleensä käännetty "kaupunki-valtioksi". Se antaa kuitenkin harhaanjohtavan käsityksen klassisen Ateenan poliittisesta ja sosiaalisesta järjestelmästä. Ateena oli silloin suhteellisen laaja maa: etäisyys pohjoisesta etelään oli noin 100 kilometriä. Sen muodosti noin 300 000 asukaasta, jotka elivät Attikassa kymmenissä kylissä.

Klassista Ateenaa edeltänyt arkaainen yhteiskunta oli järjestetty kuninkaallisen hovin ja sen oikeusjärjestelmän ympärille, ja siinä viestintä kulki enimmäkseen keskustasta ulos. Ateenan demokratia loi täysin uuden järjestelmän. Viestintä ei virrannut vallan keskuksesta kyliin vaan ihmiset virtasivat päivittäin, viikoittain tai kuukausittain Ateenaan "kaupunkiin" keskustelemaan ja päättämään yhteisistä asioista. Samalla poliittinen valta tuli julkiseksi. Tehokkaimmat viestinnän keinot taas olivat välitön puhe, näkeminen ja kävelyetäisyys.

Tuloksena oli kulttuurinen ja sosiaalinen räjähdys Ateenan Agoralla ja sen lähiympäristössä. Muutaman neliökilometrin sisällä ja yhden tai kahden sukupolven aikana luotiin useita Euroopan peruselementtejä kuten demokratia, filosofia, retoriikka, seitsemän vapaan taiteen paideia-humanitas koulutus, historiankirjoitus, kuvanveisto, teatteri, rakennustaide.

Puhe- ja keskustelutaidosta tuli ratkaiseva osa poliittista valtaa ja yhteiskuntajärjestystä. Siksi niistä tuli yksi tärkeimmistä koulujen oppiaineista. Agoran lähellä oli myös Platonin Akatemia.

Länsimaisen draaman kehityksen ratkaisevat askeleet otettiin kirjaimellisesti Ateenan Agoralla Dionysioksen tragos -kultin kehittämisen yhteydessä.  Agoran lähellä oli Aristoteleen Lykeion, jossa tämä mm. kirjoitti Poetiikkansa eli Ruonousoppinsa perustavaksi tulkinnaksi ja oppaaksi eurooppalaiselle draamamuodolle ja tragedialle.

Ajan suuruutta symboloi hyvin Perikleen, Sofokleen, ja Feidiaksen ystävyys. Poliitikko oli myös "strateigos" eli johtaja sekä politiikassa että sotalaitoksessa. Draaman mestari oli myös rahaministeri. Kuvanveistäjä johti myös Akropoliin rakentamista.

Agoran suurista hahmoista yksi oli myös Platonin oppilas Isokrates. Hän kehitti ”seitsemän vapaa taiteen” paideia -koulutuksen, josta tuli Rooman Ciceron humanitas -koulutuksen kautta perusmalli Euroopan ensimmäisen runsaan puolentoista vuosituhannen koulutusjärjestelmälle. Suomessa Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen käänsi humanitas ihanteen ”ihmisyys-aatteeksi” ja siitä tuli myös suomalaisen kansansivistyksen kuten nuorisoseurojen perusta.

Klassisen Ateenan vaikutuksista myöhempään kehitykseen unohdetaan usein sen kasvatusoppi, erityisesti Isokrateen kehittämänä.

Isokrates oli Platonin oppilas ja Aristoteleen aikalainen, joka puolestaan kehitti ihmisen psyyken oikeaan järjestykseen tähtäävän, psyyken kaikkia osia tasapainoisesti kehittävän ”paideia” -ohjelman eli koulutusjärjestelmän. Monien vaiheiden kautta ja muuntuneena se levisi koko hellenistiseen maailmaan, Roomaan ja lopulta keskiajan kristilliseen Eurooppaan – ja itse asiassa suomalaisen kansansivistyksen nuorisoseura- ja opistojärjestelmäkin ovat sen peruja. Aluksi Isokrateen ohjelma jakautui kolmeen osaan:

-  lukeminen, kirjoittaminen ja laskento;

-  Ateenan teatterin ja kirjallisuuden klassikot ja niiden kielioppi, --sanasto ja eettinen tulkinta;

-  geometria ja aritmetiikka, johon kuului äänien eli musiikin harmonia.

Rooman omaksuessa kreikkalaisen kulttuurin Isokrateen paideiaa kehitettiin Ciceron ”humanitas” -ohjelman mukaisesti erityisesti puhetaitoon ja kirjallisuuteen. Rooman kriisien ja kristillisen varhaiskeskiajan uuden nousun alkaessa Isokrateen ja Ciceron koulutusjärjestelmä löydettiin uudelleen Varron teoksesta (116–27 eKr.). Nouseva kristillinen kirkko omaksui sen seitsemän vapaan taiteen ”septem artes liberales” ohjelmana tukemaan omaa ”Iustus facere” eli vanhurskauttamisen ohjelmaansa "humanitaksen" eli ihmisyyden kehitystä eli sivistymistä vakaasti viisaaksi, maltilliseksi ja kohtuulliseksi, oikeudenmukaiseksi, urheaksi ja hyväntahtoiseksi ihmiseksi. Tulos olikin sen verran hyvä, että ”valistuksen” suurten hahmojen Immanuel Kantin ja David Humen aloitteesta alettiin lopulta uskoa runsaan 1500 vuoden sukupolvien ponnistelun ja sivistyshistorian tuloksen olevan luonnon lahja.

Harmi kyllä tältä osin Kant ja Hume erehtyivät ja nyt ollaan suomalaisessa koulussakin pulassa, kun ollaan maailman parhaita PISA -mittareilla, mutta eurooppalainen hyvän ihmisen sekä kunnon kansalaisen pitkä sivistyshistoria on unohdettu ja koulun ammattilaiset ovat ymmällään lasten keskinäisen kiusaamisen, vihapuheen ja väkivallankin vuoksi.