Eliel Saarinen

Kuva, Suomen Kuvalehti syyskuussa 1931

Eliel Saarinen Yhdysvalloissa 1931

Uusi Suomi julkaisi 19.4.1931 laajan artikkelin Eliel Saarisen töiden arvioista Yhdysvalloissa ja Suomen Kuvalehti esittelyn hänen kodistaan 19.9.1931. Kummankin mielenkiintoisuuden ja ilmeisen merkittävyyden vuoksi purin koko US:n artikkelin ja tallensin SK:n esittelyn kotisivulle Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista. 

 “MAAILMAN KAUNEIN MAKUSTUKSEN TEMPPELI

on Helsingin rautatieasema", sanoo New York Times.

Eliel Saarisen töitä näytteillä New Yorkissa.

SUUREN ARKKITEHDIN VAIKUTUSALA AMERIKASSA LAAJENEE LAAJENEMISTAAN.

(Kuvateksti) Eliel Saarisen Cranbrookissa, Mich. sijaitsevasta kodista oli kuvia näytteillä New Yorkissa.

New York, 29. III 31. Yksityisesti U.S:lle.

Eliel Saarinen ei suinkaan ole enää uusi “löytö” amerikkalaisille. Hänet opittiin täällä tuntemaan varsin laajoissa piireissä ja edullisella tavalla eikä suinkaan vain arkkilehdillisia asioita harrastavien ihmisten keskuudessa jo silloin kun hän lähes kymmenen vuotta sitten sai toisen palkinnon Chicago Tribune lehden rakennuksen piirustuskilpailussa. Silloinhan Louis Sullivan (Amerikan huomatuimpia arkkitehteja, jota nimitettiin “pilvenpiirtäjän isäksi”) oli saattaa Tribunen palkintolautakunnan hyvin tukalaan asemaan kirjoittamalla kirpeitä sanoja palkinnonjaon johdosta; hän sanoi kuorma-ajurinkin voivan nähdä, että Saarisen suunnitelma Tribunen taloa varten oli verrattomasti etevämpi kuin se, mille annettiin, ensimmäinen palkinto.

Sen jälkeen on Saarisesta mainittu julkisuudessa tuon tuostakin; milloin on kysymyksessä suunnitelma Chicagon rannikkoaluetta varten; milloin samantapainen luonnos Detroitin julkisia rakennuksia varten; ja sitten vaihteen vuoksi hyppäys suurikokoisista puuhista pienempiin pilvenpiirtäjistä pöytäveitsiin, haarukoihin ja lusikoihin.

Saarisen sommittelema pöytäkalusto, jota Community Silver niminen yhtymä alkoi valmistaa, saavutti erikoisuudellaan tavattoman suosion ja menekin. Hänen huomattavin aikaansaannoksensa on kuitenkin ollut Cranbrookin koulurakennusryhmä, joka hän erään detroitilaisen miljoonamiehen Boothin rahoittamana rakennuttaa lähelle Detroitia.

New Yorkin arkkitehtiyhdistys asetti Saarisen töitä näytteille maaliskuun alussa. Näyttely, joka tätä kirjoitettaessa on vielä avoinna, on saanut runsaasti huomiota ja mainintaa osakseen. »Suomalainen arkkitehti Eliel Saarinen, maailman kauneimman 'matkustuksen temppelin' Helsingin rautatieaseman rakentaja, kirjoittaa Alma Luise Olson, eräs New York Timesin taidearvostelijoista maaliskuun 29. päivän numerossa, on Cranbrookiin suunnittelemiinsa koulurakennuksiin sisällyttänyt niin runsaasti sopusuhtaisuutta, että ne muodostavat ihastuttavan vastakohdan nykyjään vallasssa olevalle amerikkalaiselle kaupunkiarkkitehtuurille.

Parin viime vuoden aikana on 'satback'-tyyli (kerroksittain huipentuva eli 'porras'-torni), josta näytti muodostuvan omaperäinen amerikkalainen pilvenpiirtäjä-arkkitehtuuri, ottanut nopean taka-askeleen. Goottilainen torni on taasen tunkeutunut esille entistä häikäilemättömämmin. Kaikkialla Hudson-joen länsipuolella puhutaan nyt jo 'amerikkalaisesta goottilaisuudesta' aivan hyväksyttynä asiana, ja Chicagossa sekä Detroitissa, samoin kum New Yorkissa, ovat nämä röyhkeät huiput vallitsevina. Saarinen sen sijaan pyrkii sopusointuun ja keskitettyyn kauneuteen.

Laajemmin kirjoittaa Saarisen töistä Timesin magazine-liitteessä (maalisk. 29. pnä) tunnettu taidearvostelija Walter Rendell Storey. Pari sivua käsittävässä, kuvilla valaistussa kirjoituksessan, kertoo hän aluksi, että Cranbrookin koulussa (joka nyt jo on osittain toiminnassa) valmistetut esineet eivät ole oppilastöitä totunnaisessa mielessä, vaan että ne, ollen valmistettuja taitavien mestarien johdolla, ovat varsinaisesti mestariteoksia. Edellämainitussa näyttelyssä nimittäin on, paitsi Saarisen itsensä sekä hänen rouvansa ja tyttärensä valmisteita (mattoja ja ryijyjä), myöskin melkoinen määrä Cranbrookin koulun oppilaiden käsitöitä.

»Professori Saarinen uskoo», kirjoittaa hra Slorey, että käsin valmistetuitta esineillä on tärkeä sija opetusohjelmassa. Sen vuoksi ovatkin opettajat alkaneet keskittää yhä enemmän huomiota siihen merkitykseen, mikä kauniiden esineiden valmistamisella on lasien kehitykseen. Kaikissa näytteillä olevissa esineissä on huomattava vilpittömyyden tuntu niin hyvin sommittelussa kuin suorituksessakin.

Tarkastelkaamme esim. Saarisen piirustuksen mukaan valmistettua hopeakalustoa. Sen tekijä, Alexander Newill Kirk, on onnistunut muovailemaan metallin täysin sen luonteen mukaisesti pehmeänomaiseksi ja kuitenkin lujaksi joka ominaisuus havaitaan parhaassa antiikkisessa työssä.

Kaappi, matala pöytä ja tuolit, Jotka Tor Berlund on valmistanut professori Saarisen piirustusten mukaan, ovat virallisia ja hiukan jäykkiä, mutta silti ne ilmaisevat arvokkuutta ja erinomaisen hyvää makua. On ilmeistä, ettei Saarinen ole vihkiytynyt minkään määrätyn tyylin palvojaksi. Esim. pöytä saattaa olla vhtä geometrinen kuin nykyaikainen rakennus, jota vastoin tuolissa oo juhlallisia roomalaisia käyriä. "Tyyli syntyy totuudesta', sanoo professori Saarinen, 'sillä taide on mielijohdetta eikä harkintaan perustuvia laskelmia.' Saarinen ei nähtävästi arkaile antaa traditio-vaikutelmien ilmetä töistään, joskin hän yhtä pelottomasti tulkitsee uusia muotoja milloin asia niin vaatii.”

Tämän jälkeen kirjoittaja kertoo kahdesta isokokoisesta matosta, joista toisen on sommitellut ja valmistanut rouva Loja Saarinen ja toisen taiteilijaparin tytär, rouva Maija Anderson-Wirde. Kumpikin matto on omalaatuinen, vaikka molemmissa kuvioperiaate rakentuu suoriin viivoihin ja kulmiin. Näyttelyssä on niinikään kokoelma mainioita valokuvia, joista nähdään Saarisen Cranbrookissa olevan kodin sisustus. »Kalusto kuvastaa ihailtavalla tavalla huoneitten yksinkertaista mutta sangen omaperäistä arkkitehtuuria”, sanoo hra Storey.

Cranbrookin koulurakennukset, ne, jotka tähän asti ovat valmiina, nähdään myöskin valokuvissa. Kaikki rakennukset, lukuunottamatta Bertram Goodhuen piirustusten mukaan tehtyä rukoushuonetta, ovat Saarisen laatimia. Cranbrookin koulujen vaikutus Amerikan taiteelliseen elämään tulee todennäköisesti tuntumaan yhä lisääntyvässä määrässä, sanoo hra Storey kirjoituksensa lopussa. “Niiden kautta tulee tyylikkään sommittelun ymmärtämys samoin kuin kunnollisen käsiteollisuuden merkitys yleistymään ja vihdoin toteuttamaan käytännöllisessäkin elämässä koulun päärakennuksen portin kaaressa olevat sanat: 'Elämä ilman kauneutta on vain puoliksi eletty.'”

T Sm.

Eliel Saarinen Suomen Kuvalehdessä 1931

(Kuva suurenee klikkaamalla)