Risto Volasen kotisivu

Blogi

Runsas viikko sitten Ylen kyselytunnilla presidentti Niinistö vältti kysymyksen Suomen kielteisestä Nato –politiikasta presidentti Ahtisaaren ja Lipposen-Niinistön hallituksen aika 1990 –luvun lopulla. Avoin kysymys on myös, mitä tapahtui sen jälkeen valmisteltaessa vuoden 2001 selontekoa ja vuonna 2002 annettaessa myönteinen vastaus Yhdysvaltojen tiedusteluun osallistua mahdolliseen Irakin sodan jälkihoitoon?

Nuo kysymykset ovat tärkeitä, koska niiden kautta voi ymmärtää, mitä Suomen ulkopolitiikassa on sen jälkeen tapahtunut, myös nyt.

Vuosien varrella presidenttiehdokas ja presidentti Niinistön muotoiluissa on ollut painotuksia, mutta nyt hänen analyysinsä Ukrainan kriisistä oli varsin kylmäverinen, ja sen perään Suomen linjaus tuli varsin lähelle viime vuosikymmenen reaalipolitiikkaa.

Presidentti Niinistö sanoi mm. että ”tietynlaisessa kaaoksessa siellä Itä-Ukrainassa on tietynlaista logiikkaa. Ja se tuntuu pitävän sisällään sellaisia elementtejä, että sotilaallinen voitto ei tule kysymykseen kummankaan osapuolen toimesta.

Näyttää myös siltä, että Venäjä ei ole valloittamassa alueita Itä-Ukrainasta. Tällainen kuva syntyy, mutta että sinne ollaan rakentamassa sitten tai vaatimassa ja haluamassa aika laajaa itsemääräämisoikeutta….”

Arvioituaan talouskysymyksiä presidentti Niinistö jatkoi turvallisuudesta: ”Kun sanon, että siinä kaaoksessa näyttää olevan kuitenkin tietynlaista logiikkaa takana, niin nämä asiat ovat suunnilleen säilyneet ennallaan.

Ja kun välillä on nähty, syyskuun alussa (sekä) nyt pari viikkoa sitten, että tuo separatistien voima on yhtäkkiä kasvanut varmasti niiden rekkakuljetusten myötä, joita siellä on nähty, niin näyttää kuitenkin siltä, että niiden tarkoituksena aina on ollut ylläpitää sitä jollakin tavoin loogiseksi kuvaamaani tilannetta.

Nyt käytän loogisuutta, sanaa loogisuus vain ikään kuin on olemassa joku seurattavissa oleva jatkumo. En tarkoita mitään arvoarvostelmaa, että se olisi hyvä tai huono tässä yhteydessä….

Niin, näyttää siltä, että niitä voimia separatisteille ilmestyy aina lisää, kun näyttää että he ovat vaikeuksissa, ylläpitämässä sitä jollakin tavoin muodostunutta rajalinjaa.

Sitten siellä on muutamia kohteita Donetskin lentoasema selvästi, joka on tunnistettavissa oleva kiistakapula. Se minun arvioni, jos mennään siihen, on se että tämä tilanne osapuilleen säilyy.”

Presidentti Niinistö siis sanoo, että itäisessä Ukrainassa onjollakin tavoin muodostunut rajalinja” ja sen sisäpuolella ”asiat ovat suunnilleen säilyneet ennallaan”, ja ”niitä voimia separatisteille ilmestyy aina lisää, kun näyttää että he ovat vaikeuksissa”.

Vielä tiiviimmin, presidentti sanoo, että tavalla tai toisella itäiseen Ukrainaan syntyi rajattu alue, jonka sisäpuolella sekä pysytään että pidetään yllä tasapainoa. Tähän voi kommentoida, että Ilman suurvaltojen sopimista ja lujaa ohjausta ei olisi ollut mahdotonta paketoida Ukrainan sotilaallista konfliktia tiettyihin rajoihin niin, että ”sotilaallinen voitto ei tule kysymykseen kummankaan osapuolen toimesta”.

Samoin voi tällä kotisivulla pitkin matkaa esitettynä havaintona sanoa, että ”tietynlainen logiikka” tai ”seurattavissa oleva jatkumo” alkoi kehittyä ulkoministeri Kerryn ja ulkoministeri Lavrovin tapaamisesta Lontoossa 14.maaliskuuta ja se logiikka tuli lähelle viimeistelyä Naton Walesin-Minskin kokousten yhteydessä syyskuun alussa.

Suurvallat ovat siis kamppailleet Ukrainasta itseään sotilaallisesti säästäen ja antaneet pienten kumppaneidensa sotia sopimissaan rajoissa. Sitä on säännelty mm. rajoittamalla tai lisäämällä osapuolten rajatulle alueelle saamaa aseellista apua.

Kyseessä on siis ollut sovellettu suurvaltojen kylmän sodan aikainen ja suomalaisille vielä kauempaakin tuttu toimintamalli, jota sovellettiin edellisen kerran Georgiassa 2008 ja Viron pronssisoturikiistassa 2007. Kun sen projisioi pohjoisen Euroopan eli Suomen ympäristön saavutettuun ja sovittuun vakauteen, tullaan jälleen siihen, mitä presidentti Niinistö luonnehti ”vakausajatteluksi”.

Termi voi kuulostaa uudelta, mutta itse ajattelulla on Suomessa pitkät perinteet juuri suurvaltojen toimintamallin historiasta karttuneen kokemuksen vuoksi. Tänään voi sanoa, että Ukraina opettaa.

Viimeksi kattavammin suurvaltasuhteiden ja alueellisen vakauden riippuvuutta kuvattiin presidentti Halosen ja pääministeri Vanhasen kaudella pääministerin johdolla valmistellussa selonteossa mm. näin: ”Venäjän EU-, Nato- ja Yhdysvaltain suhteiden sekä EU:n ja Yhdysvaltain suhteen kehityksellä on suuri merkitys Itämeren alueen turvallisuudelle.””Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistäminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ensisijaisena tavoitteena."

Mielenkiintoista oli havaita, että myös eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö perusteli itsenäisyyspäivänä alueellisella vakaudella: Riittävästi varustetut puolustusvoimat luovat alueellista vakautta”.

Presidentti Niinistö sanoo nyt vakausajatteluun kuuluvan maantiedettä painottaen neljä jalkaa: itsenäinen vakuuttava puolustus, kumppanuudet Ruotsin, Naton, Euroopan Unionin sekä Yhdysvaltojen kanssa, hyvät naapurisuhteet Venäjään sekä kansainvälinen oikeus jota myös YK edustaa. Niiden keskinäinen tasapaino on näin myös keskeinen osa Suomen panosta täällä pohjoisessa Euroopassa onneksemme saavutettuun ja sovittuun alueelliseen vakauteen, minkä puutteesta kaakkoisessa Euroopassa Ukrainassa on nyt saatu kokemuksia.

Suomalainen erikoisuus on, että tutkijat ja media eivät juuri raportoi tai analysoi, miltä pohjalta maan johto argumentoi johtavansa ulkopolitiikkaa. Siinä suhteessa tilanne jatkuu nyt samanlaisena kuin viime vuosikymmenellä.

Toinen erikoisuus Suomessa on, että pääministeri ja puolustusministeri näyttävät nyt tekevän kokonaan omaa ulkopolitiikkaa.

7. joulu, 2014