Risto Volasen kotisivu

NKL:n 25 –vuotispäivän merkeissä liitto julkaisi Sauli Pyyluoman toimittaman Vihreä aalto -kirjan ennen Naantalin liittokokousta kesäkuussa 1970. Seuraava puheenjohtajaehdokkaan artikkeli oli siinä.

 Elettiin voimakkaan muuttoliikkeen aikaa, kun suuret ikäluokat matkustivat etelään ja Ruotsiin. Edellisen talven 1970 -eduskuntavaaleissa Keskusta oli kärsinyt suurtappion. Yliopistoissa ja kouluissa elettiin "Vanhan valtauksen" jälkeistä politisoitumisen aikaa.

 Lisää osoitteita Keskustan 1970 -luvun uuden sukupolven aatteellisiin lähtökohtiin TÄSTÄ.

Nuorison tilanne.

Maaseutua ryöstetään yhä avoimemmin. Teollinen koneisto puristaa ihmistäkin koneeksi. Palveluammatin alipalkatulla ei juuri ole toivoa. Vanheneminen on sitä, että tähän kaikkeen tottuu. Nuoruus on sitä, että tämä kaikki on haastetta työhön ja kamppailuun. Nuorison tilanne muodostuukin siitä, että me nuoret koemme herkimmin koko yhteiskunnan tilanteen.

Yhteiskunnan tilanne muuttuu nuorison tilanteeksi esimerkiksi silloin, kun nuori on pakotettu muuttamaan syntymäseudultaan. Tämä pakko syntyy useimmiten siitä, ettei lähellä ole koulutusta tai työtä. Kuusikymmentäluvun alkuvuosina maaseudulla eli yli 400.000 15-24 vuotiasta nuorta. Näistä yli 100.000 oli työn ja koulutuksen ulkopuolella. Siinä oli yli satatuhatta pakkoa. Kiskot veivät armottomasti etelään. Eikä ole ihme, että muuttavien nuorten laulut ovat olleet viime vuosien suosituimpia kansanlauluja eli iskelmiä. Tuhansien tunnelmia on tulkinnut esimerkiksi kansanrunoilija Jukka Kuoppamäki:

Junan vihellystä kuullut en,

menneisyys vain lipui ohi silmien,

kunnes lopulta mä junan tuttuun rytmiin heräsin

silloin tiesin, etten palaa takaisin.

Kiskot vievät etelään,

entisyys taakse jää,

mitä on eessäpäin

sitä en vielä nää.

Ikkunasta katson elämää,

kuinka ohi kaikki kiirehtää,

kunnes lopulta mä saavun luokse oman aseman,

sieltä onneni mä viimein tavoitan.

Kiskot vievät etelään,

entinen taakse jää,

tiedän vain, että on yksinäinen matka tää.

Yksin astuin vaunuun,

toivon, että sinne saan mä ystävän

siihen asti juna vie,

reittiä mä tunne en,

päätin vain mä jättää kaiken entisen.

Joiltakin on onnistanut. Hyvin monia ei. Ruotsiin muuttaneet tarvitsisivat oman juttunsa. Tuhansien siskojen ja veljien tilanteesta voi puhua kuvaamalla yksityisiä elämänkulkuja tai luettelemalla lukuja. Luvuilla voi sanoa vain toisen puolen asiaa: vieraina ja vähäisen koulutuksen pohjalta tuhannet nuoret saavat nuoruutensa parhaina vuosina törkeän huonoa palkkaa. Pieni palkka puristaa ahtaana asuntona ja ruoastakin tinkimisenä. Mutta tämän lisäksi useimmat tuntevat vielä jotakin, mikä tulee jatkuvasti esiin Listan kärjessä, esimerkiksi näin:

Niin kauas käynyt oon mä synnyinseudultain.

Kun luotin kohtaloon vain kylmää tuulta sain.

Mut päivä lämmin niin on ollut lapsuuden.

Käy aatos ystäviin

luo aikain menneiden.

Kuljen taas kotiin päin

muistot nuo vain syömmessäin

tuskin öisin unta saan.

Muistan puut koulutien

hänet niiden varjoon vien

ken jäi kerran kaipaamaan.

Synnyinseutu ja keskittyminen

Mikä on tilanne täällä synnyinseudulla? Viljelemään jäänyt veli on myös ahtaalla sekä aineen että hengen puolesta. Lainojen kuoletukset painavat päälle ja tiedotusvälineet solvaavat koko Suomen kansan suureksi taakaksi - jopa maidolla myrkyttäjäksi. Toinen veli on ehkä ruvennut koneilla metsää ajamaan. Yhtiön takuulla on tullut hankituksi auto tai metsätraktori; mutta samalla on saatu takuu rehkimisestä yötä päivää yhtiön mielen mukaan.

Ei ole sattuma, että etelään muuttanut nuori elää juuri ja juuri. Ei ole sattuma, että ahdistetun nuoren viljelijän naapuritila siirtyy yhtiölle, keinottelijalle tai metsähallitukselle. Eikä ole sattuma, että tehtaassa työtätekevä nuori kokee itsensä mutteriksi tai muuksi koneenosaksi; tämän sanoi Alkio jo puolivuosisataa sitten ja paljon rajummin:

»Suurteollisuuden luoma orjuus on tosiasia, eikä siitä päästä vapauteen millään työpäiväjärjestelyllä eikä työväen suojelulainsäädännöllä niin kauan kuin tehtaiden sijoituskysymys ja siitä johtuva asuntokysymys ovat ratkaisematta». Kun tämä kaikki ei ole sattumaa, tällä kaikella on syynsä. Ja nämä syyt ovat koko nykyisen yhteiskuntakehityksen juurissa - ellei suorastaan siemenissä. Mikä siis on selityksemme?

Tunnettua on, miten ihminen alun perin luotiin. Tunnettua on myös, miten ihminen pitkään eli ja hankki elantonsa yhteistoimin luonnon kanssa. Tunnettua on myös, että ratkaiseva murros ihmisten yhteiselämässä alkoi, kun ihminen loi - koneen. Ja juuri tämän y h ä  j a t k u v a n murroksen jaloissa on nyt koneistamislainojaan maksava nuori viljelijä, koneistamiseen varaton pienviljelijä, metsätraktorinsa kanssa painiva ajomies, tehdasseudulle muuttava nuori, ja liukuhihnallaan konemaistuva työntekijä.

Jokainen tietää, että tiede, tekniikka, kone, teollisuus voivat olla ja ovat olleet siunaukseksi ihmiselle. Mutta sitä mukaa kun kone, tekniikka ja teollisuus ovat ru­ venneet pyörittämään ihmistä omilla ehdoillaan, ihminen on ensin ahdistunut, sitten rutistunut ja joskus jo tuhoutunut. Ihmisen tulisi ohjata konetta, tekniikkaa, teollisuutta. Mutta tosiasiassa. tämä teknisteollinen koneiso yhä enemmän ohjaa ihmistä - puristaa maaseutua, pakkosiirtää ihmisiä, näivettää sielun, jakaa epätasaista tuloa jne.

Keskittymisen syyt

Miten tämä tapahtuu? Konetta ja tekniikkaa käytetään erityisesti tavaroiden tuottamiseen ja kauppaan; ja näin muodostuu talouselämä. Mutta koneiden ja tekniikan myötä talouselämään on tullut sellainen yleinen lainalaisuus, että s u u ri  k a l a  sy ö  p ie n e m m ä n, eli suuri yritys nitistää vapaassa kilpailussa pienemmän yrityksen. Niin sanottu luontainen taloudellinen kehitys johtaa vääjäämättä siihen, että pienet yritykset joutuvat ahtaalle ja muodostuu yhä harvempia suuria yhtiöitä, jotka keskittyvät myös alueellisesti.

Maaseudun taloudellinen ahdinko on suurelta osalta seurausta yksinkertaisesti siltä, että maaseudun talous nojaa pääasiassa -maatalouden ja muiden alojen - pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ja kun pienet ja keskisuuret yritykset ovat ahtaalla, on maaseutu puristuksessa. Politiikka voisi olla - ja on ollut - keino ja valtio väline, jolla ihminen voisi tarttua ohjaamaan tätä keskittävää talouskehitystä - esimerkiksi luotto-, vero-, tariffi- tai energiapolitiikan avulla. Ja näin ihminen voisi alistaa tämän teknisteollisen talouskehityksen palvelemaan ihmistä. Mutta nyt onkin päinvastoin käynyt niin, että tämä sama teknis-teollinen talouskehitys on kaapannut suurenevan osan politiikkaa ja valtiokoneistoa omaan ohjaukseensa palvelemaan keskittymistä. Miten?

Talouselämässä on valtaa kolmella voimalla, kaksi näistä ovat työ ja pääoma. Jotkut sanovat, että olisi olemassa työn ja pääoman ristiriita. Tällä hetkellä tämä puhe on kuitenkin hämäystä. Suurten yhtiöidenomistajat ja näissä yhtiöissä työtätekevien järjestöjen johtajat ovat yhteistyössä keskenään. Syykin on selvä. Yhtiön johdon tavoite on voiton lisääminen, järjestön johdon tavoite on palkan lisääminen. Jotta olisi enemmän jaettavaa, kummankin etu on suuren yhtiön rynniminen. Kumpikin ajaa tätä yhteistä yksityisetua. J a  t ä m ä  o n  t ä r k e ä t ä : vasemmiston puolueet ovat suurteollisuuden ammattijärjestöjen narussa ja poliittinen oikeisto on suurteollisuuden omistajien narussa. Ja näin kummankin etu on alistaa palvelemaan valtio suurten yhtiöiden ja yksiköiden etua.

Tätä etua varten on Viita (sd.) teollisuusmilniisteriön teollisuusosaston päällikkö. Tätä etua varten on Liinamaa (sd.) työvoimaministeriön kansliapäällikkö. Tätä etua varten on Paavela (sd.) valtiovarainministeriön kansliapäällikkö. Tätä etua varten on Linnamo (sd.) Pankkitarkastusviraston pääjohta. Tätä etua varten on Koivisto {sd.) Suomenpankin pääjohtaja. Tätä etua varten on Ilaskivi (kok.) Suomenpankin pankkivaltuusmiesten puheenjohtaja.

Yhteiskunnan tilanne

Nuorison tilanteen takana on siis koko yhteiskunnan tilanne. Ja koko yhteiskuntaa suuntaavat nyt omaan keskittävään suuntaansa talouskoneiston sisäiset voimat - politiikkaa ja valtiotakin alistamalla. Nyt jyllää liittoutunut yhtiövalta, vääristynyt ammattijärjestövalta ja suppea asiantuntijavalta. Ulkopuolelleen jääviä tämä koneisto syrjii aineellisesti, ryöstää metsät ja maat tai maksaa ali toimeentulon palkkaa. Sisään nielemänsä tämä koneisto palkitsee aineellisesti mutta rutikuivaa henkisesti, tekee koneen.

Tämän jälkimmäisenkin seikan Alkio näki jo jokin aika sitten: »Suurteollisuus ja sen aikaansaannos, tehdä ruumiillisen työn tekijöistä koneen osia, on nykyisen porvariyhteiskunnan haaksirikossa osoittautunut ihmiskunnalle onnettomuutta tuottavaksi.» . .. »Jos joku järjestelmä on niin voimakas, että se jaksaa jonakin aikana ajaa ihmiset valmistamiinsa karsinoihin, saavuttaa senkin yllätys: ihmiset alkavat purra ja potkia, särkevät karsina-aitansa ja juoksevat kuin villit - vapautuakseen keinotekoisista aidoista.»

Teknis-teollisen koneiston sisäisenkin tilan vuoksi nuoriso on nyt ihmisyyttä etsimässä kaikkialla maailmassa. Ristiriitaistenkin ilmiöiden takaa on nähty olennainen: nyt etsitään uutta suuntaa. Miksi? Itse asiassa on käynyt vain niin, että alkuperäinen alkiolainen kapitalismin ja sosialismin arvostelu on osoittautunut perustelluksi ja oikeaksi.

Ihmisyyden yhteiskuntaan

Nyt on keskustalaisen ihmisyysaatteen vuoro: meidän on rakennettava tässä ja nyt - ihmisyyden yhteiskunta, sellainen tasavalta, missä ihmisen on hyvä elää ja asua. Ihmisyyden yhteiskunnassa jokaisen ihmisen, väestöryhmän ja alueen toimeentulo on turvattu. Ihmisyyden yhteiskunnassa jokaisella on mahdollisuus tietoon, työhön ja rakkauteen. Ihmisyyden yhteiskunnassa tieteestä, tekniikasta ja koneesta tulee ihmisen palvelija. Ihmisyyden yhteiskunnassa jokainen voi olla osallisena itseään koskevien päätösten tekemisessä. Ihmisyyden yhteiskunnassa yhdyskunnat ja taajamat rakennetaan hajakeskittäen ihmisten asuinsijoiksi. Ihmisyyden yhteiskunnassa toteutuu tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus.

Tässä ei ole kysymys mistään pilvilinnasta tai utopiasta. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että meidän on tajuttava, mitkä voimat perimmältään arkielämäämme myllertävät. Ja sitten meidän on kaikin voimin tartuttava kiinni näihin voimiin rakentaaksemme hyvää arkielämää. Tämä rakentaminen voi alkaa sieltä, missä sen tarve on suurin: syrjittyjen ja solvattujen ihmisten ja alueiden keskeltä. Ja tämä rakentaminen leviää sinne, missä leivän nälästä ei tiedetä, mutta missä koneeksi puristuminen ja kerskakulutus tekevät ihmisyyden nälän suureksi; sinne missä kauppa käy mut’ ei ihmistä näy.

Kuten sanottu, osa arkielämäämme vaikuttavista voimista on suoraa taloudellista vaikutusta, osa vaikutuksesta tulee valtiokoneiston kautta. Luontaiseksi väitettyä talouskehitystä on se, kun pienet kaupat tai yritykset menevät nurin kilpailussa suurliikkeiden kanssa, kun pienet metsälöt siirtyvät kylittäin yhtiöiden omistukseen, kun konemiehen oman pääoman pienuus pakottaa turvaamaan yhtiön takaamaan vekselivetoon, kun suurliikemies perustaa perheviljelmän viereen seitsemäntuhannen sian suursikalan.

Poliittista vaikutusta on se, kun valtion luotto-, vero-, tariffi-, energia- tai muu politiikka suosii keskittymistä. Tästä syystä keskustalaisen toiminnankin on tapahduttava ainakin kahdella rintamalla: poliittisella ja ammatillis-taloudellisella. Jälkimmäisestä on esimerkki se, että maaseudun nuoret ja pienet valtaavat ja uudestisynnyttävät maaseudun ammatillisen ja osuustoiminnallisen liikkeen. Tämän valtauskamppailun aikana tullaan tajuamaan, että yhtiöiden pieniä puristavaan paineeseen on itsenäisten ihmisten, viljelijöiden ja yrittäjien nykyäänkin vastattava luomalla myös uutta taloudellista yhteistoimintaa.

Herätkäämme tajuamaan !

Keskustalaisen liikkeen uuden poliittisen nousun ensimmäiset kipinät sinkoavat siitä, että me todella heräämme tajuamaan arkielämässä tuntuvan yhteiskuntamyllerryksen perimmät syyt. Tämä uudestaan heräävän alkiolaisen yhteiskuntatajunnan myötä syttyy myös laajojen kansankerrosten halu tarttua näihin syihin. Tässä tapahtumassa tulee keskustalaisella nuorisoliikkeellä olemaan ratkaiseva osuus.

Taloudellisen ja poliittisen vallan rinnalla on olemassa henkistä valtaa. Se jolla on henkistä voimaa, pystyy myös poliittiseen ja taloudelliseen toimintaan. Ei siis ole ihme, että syrjittyjen väestöryhmien ja alueiden henkistä kestokykyä on yritetty voimallisesti murskata. Myös henkinen taistelu ihmisen ja ihmisyyden puolesta materialistisia koneihmisoppeja vastaan on olennainen osa keskustalaista liikettä.

Olkoon keskustalainen kulttuuri-ihanne todellinen kansan kulttuuri, jossa yhtyvät meidän arkipäiväinen elämänsisältömme, kansan kulttuuriperinne, ja koko ihmiskunnan tieteelliset ja taiteelliset saavutukset. Tämä on mahdollista vain silloin, kun tärkeimmässä kulttuurilaitoksessa koulussa voidaan toteuttaa ihmisyyden yhteiskunnan ihannetta, demokratiaa eli kansanvaltaa.

Tilannekatsaus nuorisosta kääntyy itsestään tilannearvioksi yhteiskunnasta. Yhteiskunnan tilannearvio muuttuu luonnostaan puheeksi yhteiskunnallisista tavoitteista. Yhteiskunnallisista tavoitteista muodostuu poliittinen ohjelma, josta poliittisessa liikkeessä päätetään yhdessä.

Nuorison tilanne on nyt sellainen, että juuri keskustalaiselta ohjelmalta voidaan odottaa vastausta tämän yhteiskunnallisen tilanteen asettamaan haasteeseen.

Yleiskuva