Risto Volasen kotisivu

Blogi

 

 

Tänään 2. joulukuuta tulee kuluneeksi 100 vuotta Chicago Tribunen uutisesta sen pääkonttorin pilvenpiirtäjän suunnittelukilpailusta. Siinä toisen palkinnon sai yllättäjä suomalainen Eliel Saarinen. Voiton veivät newyorkilaiset John Mead Howells ja Raymond M Hood, joiden onneksi palkintolautakunnasta oli vuotanut ennen aikojaan 263 ehdotuksen voittajan. Tuntematon suomalaisen ehdotus tuli perille aivan viime tingassa ja jatkossa monien alan auktoriteettien mielestä hänen työnsä oli paras. Toisen sijankin palkkio oli ajan oloissa mammuttimainen 20 000 dollaria.

 

Suomen taiteen nuorsuomalaisen kultakauden synnyttämällä, 50-vuotiaalla Saarisella oli kotimaassaan jo takana merkittävä ura, joka oli huipentunut Helsingin asemarakennukseen. Hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt pilvenpiirtäjiä, ja niinpä vuoden 1923 alussa päätti mennä katsomaan niitä.

 

Muuton Yhdysvaltoihin varmisti Detroit Evening News -yhtiön johtaja George G. Booth, joka kutsui Saarisen suunnittelemaan Cranbrookiin taideoppilaitosta, johon kuului myös arkkitehtien koulutus. Siitä muodostui Yhdysvaltojen taiteeseen, taideteollisuuteen, arkkitehtuuriin ja kaupunkisuunnitteluun voimakkaasti vaikuttanut keskus, jossa Elias, Loja ja Eero Saarista muistetaan näinäkin viikkoina mm. Suomen rakennustaiteen museon tutkimuspäällikön Timo Tuomen luennolla Saarisen työstä ennen Yhdysvaltoihin tuloa. Saaristen upea kotikin Cranbrookissa on palautettu alkuperäiseen asuunsa ja on jatkuvasti laajan mielenkiinnon kohteena.

 

Saariset jatkoivat kesäisin Suomessa Hvittreskissä aina toisen maailmansodan alkuun asti, mutta Yhdysvalloissa Eliel jatkoi intensiivistä työtä arkkitehtina, arkkitehtien kouluttajana ja kaupunkisuunnittelun tutkijana, kriitikkona ja uudistajana. Kotimaassa Eliel Saarisen kohtalo on kuitenkin ollut erikoinen.

 

Saarinen kuoli vuonna 1950, ja hänet haudattiin kotimaahan Hvittreskiin, mutta sitä ennen hän julkaisi sodan aikana 1943 teoksen ”Kaupunki, sen kasvu, sen rappio, sen tulevaisuus” (The City, its growth, its decay, its future). Se oli kaupunkisuunnittelun historia klassisesta Kreikasta 1900 -luvun Yhdysvaltojen keskittymiskehityksen kritiikkiin - kuten esimerkiksi liiallisiin pilvenpiirtäjiin.

 

Ennen kaikkea Saarisen The City oli ohjelma silloin Yhdysvalloissa jo tapahtuneen keskittymisen kääntämiseksi ”orgaaniseksi desentaralismiksi”, jossa ihmisten elämä, perhe, työ ja jokapäiväiset toimet hajautetaan kooltaan rajatuiksi yhteisöiksi välissään luontoa. Näin voidaan auttaa ihmisen ihmisyyttä ja torjua urbaanin keskittymisen monet haitat - joihin nykyään liittyy myös arjen toimintoihin lohkoutuneen urbaanin keskittymän vaatiman päivittäisliikenteen ilmastovaikutus, samalla kun hajautusta nyt auttaa nykyinen tietotekniikka ja etätyö.

 

Saarisen teosta ei ole vieläkään käännetty suomeksi, ja hänen Yhdysvaltojen kautensa uskomattoman suuret saavutukset ja erityisesti desentralisaatio- eli hajautusaatteensa on pidetty Suomessa piilossa. Tietenkin siitä syystä, että sodan jälkeen suuret voimat Suomessa ovat halunneet keskittää väestön Helsinkiin, ja Saarinen jäi Alvar Aallon sekä eurooppalaisen modernin funktionalismin varjoon.

 

2. joulu, 2022