Blogi
Helsingin yliopiston Wittgenstein arkisto ja Svenska litteratursällskap järjestivät eilen G.H. von Wrightin filosofian tutkijan kannalta yhden viime vuosien kiinnostavimmista tilaisuuksista, Lassi Jaakkolan ja Thomas Wallgrenin toimittamasta teoksesta ”Om Wittgenstein. Skrifter 1936–2001” Kiitos kirjan toimittajille ja tilaisuuden järjestäjälle.
Kirja sisältää Georg Henrik von Wrightin kirjoittaman Witgensteinin elämänkerran luonnoksen, Wittgensteinin tarkastelut von Wrightin elämänkerrallisissa teksteissä, kirjoituksia Wittgensteinin filosofian historiallisesta kontekstista sekä von Wrightin aiheeseen liittyviä kirjeitä.
Mielenkiintoisen kokoelman päättää ja itse asiassa kokoaa yhteen von Wrightin vuonna 1996 Oslossa ja Roomassa pitämä esitelmä ”Wittgenstein ja traditio”, joka kertoo dramaattisesti miten oikeilla jäljillä olimme 1960-1970 -luvuilla puolustaessamme suomalais-eurooppalaista Snellman-Yrjö-Koskinen-Alkio-nuorsuomalaiset sivistysperinnettä ja sen nykypäivään sovittamista modernin jakautunutta Kantin irrallista rationalismia, Humen-Ricardon irrallista emotionalismia sekä Karl Marxia vastaan.
Alku näyttikin lupaavalta ja myös Seppo Niemelä teki parhaansa, mutta lopulta voiton ja tänään koettavan hegemonian maassa saavuttivat Descartesin jakoon perustuva rationaali universalismi ja emotionaalinen hillittömyys. Suurimman iskun von Wrightille antoi Erik Alladtin hyökkäys Tieteen päivillä vuonna 1987.
Käytin seminaarissa puheenvuoron, jossa palautin mieleen 1960 -luvun Reijo Wileniuksen ensimmäiset luennot Wittgensteinista, von Wrightista, G.E.M. Anscombesta, Peter Winchista sekä William Draysta, von Wrightin vuoden 1970 Explantion and Understanding teoksen – ja miten sitten monistiset positivistit, realistit ja marxilaiset jyräsivät meidät. Myönnän ilahtuneeni, kun seminaarin alustaja, von Wrightin tutkimusavustaja sekä Wittgensteinin arkiston selvittelyyn osallistunut dosentti André Maury oli samaa mieltä.
Nyt ollaan sitten keskellä Descartesin jälkeisen länsimaiden modernin ja post-modernin ajan barbaariseen suuntaan kehittyvää kulttuuria ja viestintää sekä demokratian haasteita, eikä voi välttyä siltä, että Suomessa ne ovat nopeasti lisääntymässä jopa monia muita nopeammin. Ei olekaan ihme, että ulkoa ja sisältä haastettuna olevan länsimaisen kulttuurin ja demokratian perusteet jälleen kiinnostavat.
Liitän oheen osoitteet von Wrightin vuoden 1996 esitelmän suomennoksesta (kääntänyt norjankielestä RV) sekä osaltani Suomen Wittgenstein-von Wright perinteen keskeisiä tutkimuksia ja artikkeleita.
7. syys, 2022
