Blogi
Viime vuosikymmenien Afganistanin politiikka ja siitä nyt käytävä keskustelu kertovat dramaattisesti suomalaisen ja laajemmin länsimaailman eliitin valtavirran ihmiskuvan ja sen mukaisen historiakäsityksen kriisin. Se on käsitys, että demokraattinen ihminen on luonnon lahja, jota voidaan asein ja rahalla muokata varsin helposti vaikka demokraattinen ihminen on tosiasiassa vuosisatojen sivistyshistorian tulos.
Eurooppalaisen ihmisyysaatteen mukaan taas ihmisyys, humanitas, toteutuu sivistyshistoriassa ihmisen koko psyyken yhdistävänä henkisenä kehityksenä eettiseksi, järkeväksi ja itsenäiseksi.
Läntisen sivilisaation ”humanitaksen” taustalla on alun perin “paideia” ja ”humanitas”, joiden tavoitteena on edistää ihmisessä hänen käytännöllistä järkeään auttavia hyveitä kuten eli viisautta, maltillisuutta ja kohtuullisuutta, oikeamielisyyttä sekä urheutta, joihin kristinusko liitti lähimmäisen rakkauden.
Hyveiden tarkoituksena taas on tehdä ihmiselle mahdolliseksi saavuttaa käytännöllisen järjen avulla hyvä elämän kokonaisuus tekemällä mahdolliseksi välttää äärimmäisyyksiä ja tekoja joista olisi traagisia seurauksia.
Valistuksen aika taas rajoittui pelkkään tietoon olettaen hyveellisen ihmisyyden olevan luonnon lahja. Siihen liittyy myös olettamus, että ihmisoikeudet ovat luonnon lahja ilman pitkää sivistyshistoriaa.
Suomenkielen sana sivistys on käännöslaina ja tarkoittaa juuri ihmisen kykyä irrottautua luonnon välttämättömyyksistä järkeväksi, ettiseksi, vapaaksi ihmiseksi, joka kykenee perustamaan ja hoitamaan demokraattisen valtion. Suomessa tällainen J.V. Snellmanin kansallinen kultturin on yleisinhimillisen sivistyksen erityinen muoto.
Vastoin valtavirran seurauksiltaan katastrofaalista historiakäsitystä vanhan Rooman sortumisen jälkeinen Euroopan nousu tapahtui kristinuskon vedossa, joka otti tuekseen klassisen paideia-humanitas ohjelman ja liitti mukaan uuden eli tieteellisen metodin.
Se tarkoitti ihmisten kielen ja mielen kolmiyhteistä psyykettä ja hyveellistä käytännöllistä järkeä, joka toteutuu sivistyshistorian ylläpitämässä ihmisen kielessä ja mielessä.
Wittgensteinin oppilas Peter Winchin sanoo asian, että maailma on meille, mitä käsitteemme siitä ovat. Mutta myös me ihmiset itse olemme itsellemme, mitä sivistyshistoramme kehittämät käsitteemme itsestämme ovat.
Läntisen sivilisaation kieli ja kielioppi saivat suunnan, jossa ihmisen järki, tunteet ja tahto integroituvat psyykeksi eettisenä, tietävänä ja itsenäisenä ihmisenä. Ihmisenä, joka pystyy hyveellisellä käytännöllisellä järjellään hallitsemaan itseään ja demokraattista valtiotaan hyvän elämän kokonaisuuden toteuttamiseksi.
Modernin ajan suuruus on ollut kehittää kieli, jolla ihminen voi hallita luontoa. Sen vakava puute on unohtaa ja hajoittaa sivistyksen kieltä, joka tekee ihmiselle mahdolliseksi hallita itseään. Toinen puute on luulo, demokraattinen ihmisyys on mahdollinen kaikkialla ilman ihmisyyden kehitystarpeen asettamista kulttuurin ja yhteiskunnallisen kehityksen perustaksi. Se puute johtaa ihmisen itsensä hallinnan menettämiseen ja siksi myös luonnon kehityssuunnan hallinnan menettämiseen.
Joidenkin mielestä nyt on jo myöhäistä, mutta sivistyshumanismiin kuuluu myös toivo, toivo ihmisyyden kehittymisestä. Mutta se ei tapahdu itsestään. Asian toinen puoli on ihmisyyden taantumisen vaara.
Seuraavassa, demokratian historiasta Euroopassa. TÄSSÄ
16. elo, 2021
