Risto Volasen kotisivu

Viime viikkoina katolisen Euroopan lehdistö ja some ovat koronan ja EU:n apupaketin lisäksi muistaneet Jeanne d’Arcia. Syynä on se, että hänet julistettiin pyhimykseksi sata vuotta sitten 16.5.1920, ja hänet poltettiin roviolla juuri tänään 589 vuotta sitten eli 30.5.1431.

Ehkä Euroopan mantereen historiaa palautuu ranskalaisten mieleen vähän samaan tapaan kuin ”Taistelulähetit 1917” elokuvassa brittien. Ei siis liene pahitteeksi, että muistaa noiden tapahtumien suomalaisia diplomaatteina 600 vuotta sitten.

Jeanne d’Arcin aikoihin Englanti hallitsi suurta osaa nykyisestä Ranskasta, ja siellä syntyi kansallinen vapausliike. Jeanne oli 1412 syntynyt nuori nainen, joka ajan tapojen mukaan näki näkyjä ja johti ranskalaiset voittoon Orleansin taistelussa 1429. Tuloksena oli Kaarle VII:n kruunaaminen Ranskan kuninkaaksi, mutta myös sekavia juonitteluja ja vielä tappioitakin, joiden tuloksena Jeanne joutui englantilaisten vangiksi ja polttamaksi roviolla kerettiläisyydestä syytettynä 30.5.1431.

Tuossa vaiheessa Pariisi oli Euroopan johtava yliopisto, eikä se ollut tuntematon suomalaisillekaan. Ensimmäiset lopulta lähes sadasta suomalaisesta opiskelijasta tulivat Pariisin yliopistoon jo 1313. Ensimmäinen kolmesta yliopiston suomalaisesta rehtorista oli 1357 aloittanut Johnnes Petri, joka valittiin akateemiseen virkaansa vuonna 1366 ja kotiin palattuaan Turun tarmokkaaksi piispaksi 1368.

Vuonna 1425 Pariisiin saapui opiskeleman Olavi Maununpoika, latinaksi Olaus Magni, joka palasi jatko-opintoihin vuonna 1433. Hänen Pariisin kautensa oli siis Ranskan-Englannin satavuotisen sodan vaikeita aikaa.

Suomalaiset olivat perinteisesti kuuluneet Pariisin yliopiston englantilaiseen osakuntaan, mutta nyt sodittiin Englantia vastaan ja osakunnan jäsenten määrä oli supistunut muutamaan. Mikä pahinta, Pariisin yliopisto oli pelannut korttinsa huonosti Jeanne d’Arcin oikeudenkäynnissä vuonna 1431 asettumalla kannattamaan kuolemantuomiota kerettiläisyyden perusteella. Sitä uhkasi nyt voittoisan Kaarle VII:n rangaistus.

Nyt tarvittiin diplomatiaa, ja siinä Olaus Magnilla oli keskeinen rooli. Vuonna 1913 ilmestyneen englanninkielisen Katolisen tietosanakirjan (The Catholic Encyclopedia) (1) mukaan yliopiston ja osakuntansa edustajana hän ”sovitteli (settled) Kaarle VII:n ja yliopiston välisen erimielisyyden, joka johtui yliopiston valitsemasta osapuolesta Jeanne d’Arcin polttamisessa”. Myös Jussi Nuortevan väitöskirja (2) on käsitellyt asiaa.

Ensin Pariisin yliopisto ilmoittautui Kaarlen puolelle Englannin ja Ranskan aatelin ja paavin piispojen Arrasin konferenssissa kesällä 1435 – muuten sama paikka jossa ”Taistelulähetit 1917” –elokuvan alkuperäiset tapahtumat sijoittuivat 500 vuotta myöhemmin.

Mutta asia ei ollut sillä selvä. Olaus valittiin yliopiston rehtoriksi saman vuonna 16. joulukuuta, ja Kaarlen joukot valtasivat Pariisin huhtikuun puolivälissä 1436. Yliopisto järjesti sen kunniaksi suuren juhlan, mutta Kaarle Jeannia palvovine kannattajineen ei vain näyttänyt leppyvän. Olaus valittiin jäseneksi lähetystöön, joka neuvotteli sovusta kuninkaan kanssa ja hän oli edustajana ajan oloissa siihen liittyvissä paavin intressejä varmistelevassa Baselin kirkolliskokouksessa 1437.

Yliopiston tietä Kaarlen leppymiseen paransi vetäytyminen hänen vaatimuksestaan kirkolliskokouksesta 1440. Kun peli alkoi olla myönteisesti selvä keväällä 1438, Olaus palasi kotiin Olavi Maununpojaksi juuri sopivaan aikaan, koska seuraavana kesänä Pariisissa puhkesi rutto epidemia.

Olavi valittiin Turun piispaksi vuonna 1450. Pohjolassa oli tuolloin menossa vääntö Tanskan ja Ruotsin välillä. Siinä Olavi kannatti mahdollisimman pitkään Tukholmaa, mutta taipui sitten kokeneena diplomaattina odottamaan aikaa parempaa.

Joka tapauksessa Ranskassa, paavin Italiassa ja Englannissa jotkut pääsivät selville, että jossakin pohjoisessa on pieni kansa, josta löytyy myös diplomaattisia taitoja.

---------------------

Lähteitä

(1) GRAND DUCHY OF FINLAND.

The Catholic Encyclopedia (1913). 

https://www.newadvent.org/cathen/06076d.htm

(2) Jussi Nuorteva: Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640

Suomen historiallinen seura, Bibliotheca Historica 27, Helsinki 1999

Yleiskuva