Risto Volasen kotisivu

Ylen keskipäivän uutiset kertoi äsken, ettei hallituksen sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerityöryhmä tänäänkään saanut päätöstä aikaan sosiaali- ja terveys- eli sote-uudistuksesta. Asiaa käsitellään uudelleen ensi tiistaina. Kuntien suurimpien tehtävien ja kuntaliitosten osalta menossa on sokkovaalit.

Ministerityöryhmän eilisestä kokouksesta saatiin tietoja, kun joku vuoti medialle peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonin esityksen. Se vahvisti jälleen, ettei sopimusta tullut eilen eikä tänään kahden Suomen sairaaloille vaarallisen vaihtoehdon välillä.

STT:n ja Verkkouutisten mukaan peruspalveluministeri Guzenina-Richardson esitti eilen, että sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien ”sote”-alueiden määrä ja rakenne selviävät vasta kuntauudistuksessa. Verkkouutisten mukaan ministeriltä puuttui esitys myös siitä, ”miten
erikoissairaanhoito on tarkoitus integroida osaksi kaksiportaista järjestelmää”.

Tämä sopii siihen, mitä SDP:n kansanedustaja Feldt-Ranta esitti Turun Sanomissa: ”Perusterveydenhuolto kunnilla ja erityisen vaativa hoito viidessä kaupungissa. Suurimman perkauksen tarpeessa hän pitää nykyisten sairaanhoitopiirien palveluja.” Hänen mukaansa ”Mitä siitä voitaisiin siirtää kunta- ja mitä erityisen vaativan hoidon tasolle. Sitä nyt haetaan.”

Kaikesta päätellen ministeri Guzenina-Richardson ei enää ole yrittänyt sopimusta vaan on tuonut ministerityöryhmään puolueensa oman mallin.

Mistä siinä on kysymys?

Kokoomuksella ja SDP:llä on yhteisen ajatus, että hallitus lopettaa maan 200 kunnan lisäksi myös 19 sairaanhoitopiiriä, jotka vastaavat maan sairaaloista Uudeltamaalta Lappiin.

Läpinäkyvästi SDP:n taustoittamassa tämän aamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa asia sanotaan ytimekkäästi: ”Uudistuksessa pitäisi päättää muun muassa siitä, miten perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito järjestetään tulevaisuudessa, kun sairaanhoitopiirit on tarkoitus lakkauttaa”.

Sairaanhoitopiirien lakkauttamisen jälkeen Kokoomus ja SDP ajattelevat Suomen sairaaloiden olevan saaliinaan, mutta niillä on nyt kova kiista, miten saalis jaetaan.

SDP heräsi myöhään

Kaiken piti olla selvää sen jälkeen, kun melko sekava hallitusohjelma konkretisoitiin 5. päivänä kesäkuuta. Silloisen hallituksen päätöksen mukaan ”kuntauudistuksen päämääränä on muodostaa mahdollisimman vahvoja peruskuntia, jotka kykenevät myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen”. Lisäksi muodostettaisiin sosiaali- ja
terveydenhoidon (sote) alueita: ”kuntien ja mahdollisten sote-alueiden vastuuta ja palveluiden järjestämisessä lisätään”.

Viidelle vanhastaan yliopistollisen keskussairaalan toiminta-alueena tunnetuille erityisvastuualueille (erva) hallituksen kesäkuun neuvottelussa sen sijaan kävi huonosti: ”Muun muassa työnjako-, koordinaatio-, suunnittelu- viranomaistehtäviä varten on viisi erityisvastuualuetta (erva). Erityisvastuualueiden rooli ja tehtävät tarkennetaan jatkotyössä niin, että kuntien asema palveluiden järjestäjänä vahvistuu”.

Hallituksen kesäkuisen päätöksen vahvat peruskunnat, ”jotka kykenevät myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen” merkitsee tavoitteellisesti 200 000 asukkaan kuntia. Näistä käytännössä maakuntien keskuskaupunkien ja niiden lähiympäristöjen varaan muodostuvista ”vahvoista peruskunnista” taas tulisi varsin pian maakuntiensa heikkennettävien terveyspalveluiden tuottamisen isäntäkuntia.

Hallituksen Kesäkuun kokoukseen SDP oli tehnyt huonosti kotiläksynsä ja kesän mittaan puolueessa herättiin. Jos maakuntien sairaanhoitopiirit ajettaisiin alas, maaseutumaisten alueiden lisäksi rankat seuraukset tuntuisivat myös keskuskaupunkien ”vahvojen peruskuntien”
ulkopuolelle jäävissä perinteisissä pienissä ja keskisuurissa teollisuuskaupungeissa, äänekoskilla, varkauksissa, forssissa, kokkoloissa. Hallituksen kesäkuinen malli myös veisi erikoissairaanhoidon vallan ja 6 miljardia euroa keskuskaupunkien johtajille - ja maassa 20 suurimman kaupungin johtajista 17 on kokoomuslaista.

Hädissään SDP on kehittänyt ”kaksiportaisen järjestelmän”, jossa hajotettavien sairaanhoitopiirien palat jaetaan ”alaspäin” kunnille ja kuntien sote-alueille sekä ”ylöspäin” viidelle erityisvastuualueelle eli maasta viidessä osassa vastuun ottaville entiselle yliopistollisille keskussairaalapiirille. Näin SDP saa ainakin kuntavaaleihin saakka
jotakin tarjottavaa myös keskuskaupunkien ulkopuolelle jääviin omiin kuntiinsa. Ja kun erva-alueen hallinnot valittaisiin toimialueensa eduskuntavaalien äänten suhteessa, sosialidemokraattisten paikkakuntien edustus olisi niissä mukana - eivätkä ne menisi kokoomuslaisten kaupunginjohtajien peukalon alle.

Kuten kansanedustaja Feldt-Ranta sanoi, ”Suurimman perkauksen tarpeessa hän pitää nykyisten sairaanhoitopiirien palveluja…. Mitä siitä voitaisiin siirtää kunta- ja mitä erityisen vaativan hoidon tasolle. Sitä nyt haetaan.” Se hakeminen ei vain ole onnistunut eilen eikä tänään, koska
Verkkouutisten mukaan eilen ”ministeriltä puuttui esitys myös siitä, miten erikoissairaanhoito on tarkoitus integroida osaksi kaksiportaista (eli kunnan ja viiden erityisvastuualueen, huom. RV) järjestelmää".

Kataisen hallituksen hakeminen on kyllä jatkossakin vaikeaa, sillä 330 kunnan omistamien ja vuosikymmeniä rahoittamien 19 sairaanhoitopiirin palasteleminen ”alaspäin” kuntiin ja ”ylöspäin” viidelle erityisvastuualueelle on juridis-taloudellisesti äärimmäisen vaikeata, lääketieteellisesti järjetöntä ja moraalisesti kestämätöntä. Jokainen voi ajatella, mitä se merkitsisi vaikkapa 1,5 miljoonaa ihmistä palvelevassa ja lähes 2 miljardin euron vuosibudjetin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä, HUS:ssa.

Kansallisesti kyseessä on viiden miljoonan suomalaisen terveys ja sairaus sekä 10 miljardin euron vuotuisen budjetin ja vuosikymmeniä kunnista investoitujen Suomen sairaaloiden osaamispääoman ja materiaalisen omaisuuden uusjako. Tällaisen asian eilinen esittely valtioneuvoston ministerityöryhmän hyväksyttäväksi poliittisessa esikunnassa tehdyllä A4 paperilla on kestämätöntä.

Aivan koomiselta näytti eilen, kun puheenjohtaja Urpilainen Ylen tentissä puolustellessaan yritti kääntää keskustelun muihin ja Keskustan kotikunta-maakuntamallin päälaelleen. Hän itsekin tietää hyvin, että kotikunnassa annettavien terveyskeskuspalveluiden hankkiminen on aina kunnan omalla vastuulla sekä vallassa - ja niiden järjestämisen kokoaminen yhteen maakunnissa erikoissairaanhoidon kanssa on kotikuntien asukkaille ratkaiseva askel palveluiden turvaamiseen että parantamiseen. Paikallisisista kotikunnassa saatavien palveluiden hankkimisesta vastaavat kunnat olisivat sekä järjestäjän maakunnallisessa johdossa että käyttäisivät siihen oman kuntansa palveluiden osalta lain mukaista hankkijan valtaa – tarvittaessa vaikka vaihtamalla järjestäjää.

Maan hallitus voi vielä ensi viikolla yrittää selviytyä yli kuntavaalien siirtämällä päätöksiään tai puhumalla yleisellä tasolla. Kummastakin on seurauksena eräänlaiset sokkovaalit ja lisääntyvä sekasorron vaara maan terveydenhuollossa ja sairaalajärjestelmässä. Kun tämän suuren ja monimutkaisen asian kestämätön hoitotapa tulee kansalaisille selväksi, käy samalla ilmi myös hallituksen kaupankäynti kansalaisten terveydenhoidolla.

Yleiskuva