Risto Volasen kotisivu

Tänään 4.4. on Martin Luther Kingin muistopäivä. Hän opiskeli teologiaa Boston Universityssä ja valmistui sieltä.

Päivän uutisia katsellessa, säpsähdin kuvia tutuista paikoista. Opiskelin ja valmistelin väitöskirjaa samassa yliopistossa filosofiassa lukuvuotena 1975-1976. Kingin elämäntyö ja tragedia oli tuolloin kaikkien tuoreessa muistissa, ja tietenkin hänen muistonsa tuli esiin monin tavoin. Oli niitä, jotka tunsivat hänet ja vielä enemmän niitä jotka pitivät häntä ihanteenaan. Tavallaan hänen muistonsa avaa tämän puolivuosisadan merkkivuoden. Talvella 1968 edessä olivat Prahan kevät ja Tsekkoslovakian miehitys, Yhdysvaltojen, Saksan ja Ranskan opiskelijaliikkeet. Ne tuntuivat myös Suomessa.

Jaakko Hintikan suosituksesta ja suosittelemana sain Asla Fullbright stipendin Boston Universityyn. BU:ssa akateemiseksi ohjaajaksi tuli tieteenfilosofi Robert Cohen. Koko lukuvuoden suurin hanke oli hänen seminaarinsa, jonka runkona oli mennä sivu sivulta läpi juuri englanninkielisenä käännöksenä ilmestynyt Moritz Schlickin ”General Theory of Knowledge”.

Pro gradun yhteydessä olin havainnut läheisyyden ihmisen käytännöllisen päättelyn eli tavoitteeseen tähtäävien keinojen muodostamisen ja tieteellisen teorian muodostamisen välillä. Cohenin seminaarin aikana kävi ilmeiseksi, ettei perinteinen induktio tieteellisen teorian muodostamisessa anna kuitenkaan apua keinojen muodostamisen tarkasteluun. Cohen kuitenkin kertoi, että hänen toimittamassaan sarjassa oli hiljakkoin ilmestynyt Hintikan ja Remeksen tutkimus Pappuksen analyyttisestä menetelmästä.  Se sopi hyvin, sillä olin hankkinut ja aloittanutkin kirjan jo Helsingissä ja se antoikin sitten lähtökohdan vaihtoehtoisten keinojen muodostamisen analyysiin.

Kysymys päämäärien muodostamisesta oli vaikeampi. Siinähän on kysymys tiedon ja tunteiden yhdistäminen toiminnan tavoitteiksi. Von Wright ei sitä juuri käsitellyt ja itse Aristoteleskin sanoi Rossin Nikomakhoksen etiikan käännöksen mukaan, että harkitsemme keinoja mutta emme tavoitteita.

Onnekseni huomasin katalogista, että Alasdair MacIntyrellä oli kurssi jossakin toisessa BU:n tiedekunnassa. Hänen aiheenaan oli David Humea seuranneet skottilaiset moralistit sekä Hegelin oikeusfilosofia aikansa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Menin mukaan ja annoin hänelle tutkimussuunnitelmani. Seuraavan tunnin jälkeen hän otti asian puheeksi ja kysyi, millaisia ongelmia minulla on. Kerroin Aristoteleen päämäärien käsittelyyn liittyvistä pulmista. Hän vastasi heti, että siinä kohdassahan Nikomakhoksen etiikka tavallisesti käännetään väärin. Seuraavalle tunnille hän toi kopioina David Wigginsin artikkelin ja puolen tusinaa omiaan. Erityisesti Wiggins avasi Nikomakhoksen etiikan lukemisen uudessa valossa, kun harkinnan tarkastelua saattoi soveltaa myös päämääriin.

BU:ssa osallistuin myös Marx Wartofskyn, Elisabeth Rapaportin ja Joseph Agassinluennoille. Rohkenin myös tuppautua Harvardiin kuuntelemaan John Rawlsia, joka tutkimussuunnitelmani saatuaan kutsui toimistoonsa ja kysyi paljon praktisesta syllogismista.

Boston Universityssä havaitsin, että Harvardin Kennedy Schoolin professorit Graham T. Allison ja John D. Steinbuner olivat juuri julkaisseet teoksen päätöksenteosta. Keijo Korhosen suosituskirjeen ja Fulbright –stipendiaatin nimikkeen turvin pääsin heidän kursseilleen ja muutin tutkimussuunnitelman lopun heidän töidensä analyysiksi oman päätöksenteon mallin pohjalta. Päätöksentekoa käsittelevien kurssien oheistuotteena tuli syventyminen ulkopolitiikan kysymyksiin, joita opetustapauksissa käsiteltiin.

Kun Boston University tuli nyt mieleen, muistan osaltani kunnioituksella sen hengen edustajaa ja vahvistajaa Martin Luther Kingiä ja kiitollisuudella yliopiston opettajia ja oppilaita lukuvuonna 1975-1976.

Yleiskuva