Risto Volasen kotisivu

YK –puheensa alussa presidentti Donald Trump esitti linjauksia, jotka toistuivat eri muodoissa useaan kertaan koko puheessa. Ne olivat siis puheen keskeinen viesti.

”Meidän menestyksemme perustuu voimakkaiden ja riippumattomien valtioiden koalitioon, jotka omistavat suvereenisuutensa edistämään turvallisuutta, hyvinvointia ja rauhaa itselleen ja maailmalle…

Meitä ohjaavat tulokset eivätkä ideologia. Meidän politiikkamme on periaatteellinen realismi, jonka juuret ovat yhteiset tavoitteet, intressit ja arvot…

Me emme odota eri maiden jakavan samoja kulttuureita, perinteitä, traditioita tai edes poliittis-hallinnollista järjestelmää. Mutta me odotamme kaikkien kansakuntien pitävän kiinni näistä kahdesta suvereenin valtion velvollisuudesta: kunnioittavan oman kansan intressejä ja jokaisen muun suvereenin kansakunnan oikeuksia.”

Läpi puheen kulkeneen opillisen linjauksen seassa olivat myös ajankohtaiset haasteet rankkoine uhkauksineen: Pohjois-Korea, Iran, Syyria, terrorismi sekä ongelmat Ukraina ja Etelä-Kiinan meri. Myönteiset kommentit saivat Kiina, Venäjä, Englanti, Ranska ja Puola mutta ei Saksa.

Suomalaisessa keskustelussa on tunnistettu suvereenisuuden ja patrioottisuuden korostuksen poikkeavan Yhdysvaltojen viime vuosikymmenien puhetavasta. Tavallinen tulkinta on. että presidentti Trumpin ”America first” merkitsisi sitä, ettei Yhdysvallat olisi noudattanut samaa periaattetta jo aikaisemmin.

Presidentti Trumpin puheen rinnalle on nostettu mm. presidentti Niinistön lyhyt, ilmeisesti presidentti Trumpia taklaamaan tarkoitettu viesti: ”Itsenäisyytemme alusta lähtien Suomi on tukenut ja kunnioittanut sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä… Verkottuneessa maailmassa kansallisten intressien edistäminen vaatii myös kansainvälistä tahtoa. Uskon vakaasti, että meidän on maailman yhteisönä puututtava globaaleihin haasteisiin ja uhkiin yhteisesti, eikä toimittava vain yksin. Rauha ja turvallisuus, ihmisoikeudet ja kehitys kuuluvat meille kaikille.”

”Itsenäisyytemme alusta” on sinänsä lapsus, kun heti alkuunsa Suomesta hyökättiin usein Venäjälle. Silti voi todeta, että ”sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestys”, ”kansainvälinen tahto”, ”eikä vain yksin”, ”ihmisoikeudet… kuuluvat… kaikille” symbolisoivat ”me kuulumme länteen” liberaalia ajattelutapaa, jonka sävyt ovat vaihdelleet.

Alkuperäisen valistusajattelun mukaisesti presidentti Wilson ja presidentti Obama pitivät länsimaisia sääntöjä ja oikeuksia luonnon antamina ja itsestään toteutuvina, kun vain vanha yksinvaltias saadaan viralta. Presidentti Bushin ja nykyisten neomilitaristien mielestä taas amerikkalainen ja läntinen sotilasvoima riittää pakottamaan muun maailman seuramaan.

Presidentti Trumpin alhaalta ylös kulkeva valtioiden ”suvereenisuuden”, ”periaatteellisen realismin” ja muiden arvoihin puuttumattomuuden korostaminen poikkeaa siis presidentti mm. Niinistön ja ylhäältä luonnonlain omaisista säännöistä ja oikeuksista alaspäin lähtevästä ajattelusta, mihin kuuluu myös kansallisuuden merkityksen vähättely.

Venäjän presidentin lisäksi nyt myös Yhdysvaltojen presidentin yläpuolelle asettuvien suomalaisten kommentaattoreiden maailmankuvaan ei ole mahtunut, että Yhdysvalloissa on muunkinlaisia ulkopoliittisen ajattelun koulukuntia kuin heidän omansa. Presidentti Trumpin tapauksessa monet hänen YK –puheensa periaatteelliset linjaukset olivat Henry Kissingerin ”World Order” -teoksen kansanomainen painos.

Kissinger kantaa huolta, että länsimaat ovat levittäneet Westfalenin konferenssin 1648 päättämien suvereenien valtioiden järjestelmän maapallon laajuiseksi, mutta sen nyt ollessa haastettuna kukaan ei kanna huolta sen puolustamisesta. Ensimmäinen havainto presidentti Trumpin puheesta onkin, että Yhdysvallat kutsuu nyt suvereenit valtiot puolustamaan ja vahvistamaan suvereenien valtioiden järjestelmää. Se ensimmäisiä askelia on todeta, että kansainväliset säännöt YK:n peruskirjasta lähtien perustuvat suvereenien valtioiden sopimuksiin eikä päinvastoin.

Kissingerin toinen teesi on, että “Westfalenin järjetelmän käytännöllinen tulos oli, että eri maiden hyvinvointi olisi parempi, jos ne hyväksyvät toistensa olemassaolon ja erilaisuudet.” Tämä on ollut presidentti Trumpin puheissa jo vaalitaistelun alkuvaiheesta alkaen.

Presidentti Trumpin ilmeisen yhden oppi-isän mukaan toisin sanoen “Westfalenin rauha ilmensi todellisuuden tajuamista – erityisesti voimaa ja aluetta koskevien totuuksien – tärkempänä kuin ajan uskontojen vaatimusten. Toisin sanoen sen että hyväksyy toisten olemassaolon ja erilaisuuden”.

Kun seuraa Yhdysvaltojen monien muidenkin realististen koulukuntien keskustelua, nämä näkökulmat tekee niiden mielestään nyt välttämättömäksi se, että maapallon voimasuhteiden muuttuessa lännen on parasta kehittää siihen sopiva toimintamalli ennen kuin on pakko.

Tässä ei ole paikka argumentoida Donald Trumpin tai Henry Kissingerin puolesta tai vastaan, mutta pienen maan poliittisen johdon ja median silmien sulkeminen merkittävältä osalta 100 vuotta länsimaita ja maapalloakin johtaneen valtion poliittista ajattelua voi käydä kalliiksi. 

Yleiskuva