Risto Volasen kotisivu

Kenraali Petr Pavel kävi eilen painostamassa Suomea Naton jäseneksi ja kenraali Lindberg on löytänyt vielä tehokkaamman tavan päästä sotimaan Itämerellä lukkiuttumalla suoraan Yhdysvaltoihin.

Tilanne alkaa muistuttaa kesää 1919 tai kevättä 1941. Kolmen sodan kokemusten jälkeen Mannerheim ja Paasikivi sitten kehittivät Suomelle turvallisuusmallin, jolla on selvitty tähän asti: olla antamatta Suomen aluetta Venäjän vihollisten käyttöön. Nyt alkaa näyttää siltä, että Suomen johto on taas tosiasiassa muuttanut Suomen linjaa tai ei pysty hallitsemaan omaa valtiotaan.

Saman tapainen tilanne on toistunut kaksi tai kolme kertaa vuosisadassa. Vuonna 1863 oli Puolan toisen kapinan aikana oli yksi läheltä piti tilanne, jonka J.V. Snellman pelasti toukokuussa kynällään. Kun sitä soveltaa tähän päivään, pääsee varsin lähelle jatkuvasti toimivaa suurvalta- ja pienvaltarealismia.

Snellmanin artikkeli ”Sota vai Rauha Suomelle” piirsi ensin kokonaiskuvan: Jos sota syttyy, Suomen rannikot tullaan varmasti saartamaan, sisämaahan kohdistuva hyökkäys olisi epävarma asia.

Snellman tunnisti silloisten sotaintoisten takana samat piirit, joiden kanssa hän oli debatoinut 1840 -luvulta alkaen:

"Meidän maamme lehdet... herjaavat päivittäin Venäjää palvellakseen Puolaa. On helppo nähdä, minkä maan kustannuksella ne tätä jalomielisyyttään harjoittavat ja mitä apua siitä onnettomille puolalaisille on. Ja täällä on niitä, joiden mielestä muutaman vuoden sota olisi Suomelta vain kohtuullinen panos saman asian vuoksi!..."

"Kaikkien näiden näkemysten suhteen voi tosin lohduttautua sillä, että Jumala on hullujen holhooja. Tätä todistaa jo se, että kaikelle tälle hulluudelle on tilaa. Mutta on syvästi masentavaa nähdä se hiljaisuus, jolla järkevämmät tässä maassa jättävät sanan vain hullujen ja ymmärtämättömien käyttöön…."

Snellmanin Sota vai rauha Suomelle rauhoitti tilannetta. Hermot pitivät pääkaupungeissa. Snellman pohti myös laajemmin pienen valtion oppia.

"Mutta millaisista yhdistelmistä kukin sitten uneksuukin, niin varmaa on, että kansa, joka hakee tulevaisuuttaan sodan kohtaloista ilman että se voisi sormenpäälläänkään vaikuttaa sen kulkuun, olisi kevytmielistä väkeä, jolla olisi myös kevytmielisten tulevaisuus – tuho ja paha äkkikuolema. Ja silti tällainen kevytmielisyys on voinut päästä esille kotimaamme lehdistössä…."

Pienen valtion tilanne on viime vuosina toistunut mm. Ukrainassa ja Syyriassa, kun niitä on ensin usutettu ja sitten jätetty yksin sotimaan. Jatkossa katsotaan, miten käy Itämerellä. Eli Snellmanin sanoin.

"Täällä ei yleisesti ole mitään käsitystä siitä, ettei mikään maa ole koskaan käynyt sotaa muiden kuin omien etujensa vuoksi. Kuvitellaan nöyrästi, että Englanti olisi halukas korottamaan verojaan tai kasvattamaan kansallista velkaansa sadoilla miljoonilla punnilla siksi että Englannin kansakunta saisi hyvän omantunnon siitä, että se on taistellut kärsivän kansan puolesta – tai että ranskalaiset tuhlaisivat vertaan ja rahojaan saman jalon päämäärän vuoksi. Miksi ei sitten Suomessa oltaisi halukkaita kestämään tällaisen hyvän asian vuoksi muutaman vuoden saartoa…."

"En voi uskoa, että porvari menisi tässä jalossa uhrimielessään yhtä pitkälle kuin ylioppilas, jolle se ei maksa mitään muuta kuin täyden suullisen ilmaa. Voisi olettaa ensin mainitun olevan siinä hiljaisessa uskossa, että sotaa ei kuitenkaan tule vaan että asia voidaan ratkaista muutamilla sanoilla raatihuoneen salissa...."

"Vain nuoruuden kuvitelmissa kansakunnat vaikuttavat ihmiskunnan hyväksi uhrautumalla toistensa puolesta. Todellisuudessa jokainen kansakunta tavoittelee omia etujaan ja niin sen pitääkin tehdä. Mutta näiden pyrkimysten menestys riippuu siitä, miten ne liittyvät yhteen ihmiskunnan intressien kanssa...."

"Tämä on se, mitä minä haluaisin, jos vain voisin, teroittaa lähtemättömästi maanmiesteni vakaumukseen: kansakunnan tulee luottaa ainoastaan itseensä. Tällainen vakaumus pitää sisällään, että kansakunnan ei tule haluta ja tavoitella mitään muuta kuin mitä sen mahti riittää saavuttamaan ja säilyttämään."

Yleiskuva