Blogi
Panu Rajala kommentoi hiljakkoin blogissaan Pressiklubia: "Kommenttien tähänastinen pohjanoteeraus: Susanna Kuparisen tulkinta Sipilän kädenpuristuksen yhteydestä fasismiin!”
Mitä eroa tällä Kuparisen asenteella oli verrattuna viime aikojen moneen muuhun puheeseen?
Käärepaperi on erilainen, tunne on sama.
Mitä niiden takaa löytyy?
Lyhyesti sanoen, syitä Suomen nykyiseen kriisiin.
Kyseessä on kahden sukupolven puna-vihreän kulttuurieliitin harharetki, joka Suomessa nyt realisoituu apatiana, kyynisyytenä ja vihapuheena.
Demokraattinen Suomi syntyi kansallisesta, humanistisesta ja kristillisestä taustasta nousevana sivistysliikkeenä. Vaikka marxilaisuus ja äärioikeistolaisuus jo alkuvaiheessa tulivatkin Suomeen, luokkaviha ja ryssäviha eivät saaneet enemmistöä. Vasta kun Kristian Smeds aplodein yhdisti ne Kansallisteatterissa, vihasta ja väkivallasta eri muodoissaan tuli muodikasta virettä.
Sivistyssuomalaisuuden pohjalta kestettiin myös sodat, ja sen pohjalta myös jatkettiin.
Sodan jälkeen tilanne alkoi kuitenkin muuttua. Monia uuden polven yliopiston opettajia lähetettiin ensin Yhdysvaltoihin opiskelemaan perusteiltaan anti-humanistista positivismia, ja sitten monet säikähtäneet opiskelijat omaksuivat Neuvostoliitosta marxismi-leninismin. Seurauksena oli suuri ”yleisdemokraattinen” kulttuurinen sekasotku, josta Peter von Bagh kertoo hyvin omissa muistelmissaan.
Demokraattisessa politiikassa tuo anti-demokraattinen aate kuitenkin hävisi alkiolaisille keskustalaisille sekä demokraattiselle oikeistolle ja vasemmistolle. Mutta perusteiltaa marxilaisen tai anti-humanistisen asenteen pakopaikoiksi tulivat monet kulttuurin ja viestinnän instituutiot. Käytännön ohjelman kiteytti Repo –radion informatiivinen ohjelmapolitiikka, jonka tavoitteena oli vieraannuttaa kansalaiset sivistysaatteista – olettaen että sosialismi tulee tilalle.
Sosialismi kuitenkin kaatui. Suomalaisen marxilais-positivistinen puna-vihreän matka sen sijaan jatkui – ja on vaikuttanut syvästi. Suomalaisesta kulttuurista ja kielestä on amputoitu tavoitteellista sekä vastuullisesti vapaata ihmistä rakentavaa ainesta. Sivistysaineksen perääntyessä sen tilalle ovat nousseet ihmisen alkukantaisemmat apatia, kyynisyys ja viha.
Maan puna-vihreät aatteet saivat uutena ikäluokkana uuden tilaisuuden päästessään Kataisen-Stubbin hallitukseen. Ne epäonnistuivat surkeasti, koska niillä ei ollut mitään reaalista annettavaa vastaamaan reaalisesti tämän reaalisen maailman reaalisiin kysymyksiin.
Me suomalaiset emme pääse tästä eteenpäin etsimällä apua jo moneen kertaan katastrofeihin johtaneista viha-aatteiden perinteistä.
Totuus Suomen taloudesta ja sivistysaatteet ovat välttämättömiä yhteiskunnan kehityksen pohjana – jos Suomea sivistys- ja hyvinvointivaltiona aiotaan jatkaa.
28. syys, 2015
