Risto Volasen kotisivu

Blogi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Elokuun 28. päivänä 1938 15 -vuotias Heinz Alfred Kissinger oli paennut perheensä kanssa Yhdysvaltoihin. Hän palasi kotimaahansa 21 vuotiaana 84. jalkaväkidivisioonan sotilaana ja sai maaliskuussa 1945 nimityksen Bensheimin 200 000 asukkaan kaupungin miehityshallinnon johtoon. Yhdeksän vuotta myöhemmin hän väitteli Harvardissa tohtoriksi aiheenaan Napoleonin sotien loppuvaihe ja rauhan rakentaminen 9. kesäkuuta 1815 päättyneessä Wienin kongressissa, siis pian 200 vuotta sitten.

 

 

Väitöskirja julkaistiin nimellä A World Restored, Jälleen rakennettu maailma. Siinä hän pohti sodan ja rauhan mahdollisuutta. Aihe on jälleen ajankohtainen, kun toisen maailmansodan päättymisestä on kulunut 70 vuotta.

Henry Kissinger, A World Restored

 

Sodan logiikka on voima, ja voimalla ei ole luontaista rajaa. Rauhan logiikka on suhteellisuudentaju, ja se merkitsee rajojen asettamista itselleen. Sodan menestys on voitto; rauhan menestys on vakaus.

 

 

Voiton edellytys on sitoutuminen; vakauden edellytys on itsehillintä. Sodan motiivi tulee ulkoisesta, vihollisen pelosta. Rauhan motiivi tulee sisältä voimien tasapainosta ja sen hyväksymisestä.

 

 

Sodan houkutus on rangaista; politiikan tehtävä on rakentaa. Voima voi jäädä arvostelemaan, mutta valtiomiehen on katsottava tulevaisuuteen.

 

 

Yhden osapuolen absoluuttinen turvallisuus on toisen absoluuttinen turvattomuus. Valtiomiehen tehtävä ei ole rangaista vaan yhdistää. Pyrkimällä rajoittamaan ainoastaan yhtä valtaa luodaan epätasapaino kaikkien muiden kesken.

 

 

On ymmärrettävä, että kansainvälisen järjestelmän vakaus riippuu siitä, miten sen osat tuntevat olevansa sitoutuneita sen puolustamiseen.

 

 

------------------------------------

 

 


Kissinger kokosi yhteen ajatuksensa ja kokemuksensa teokseen World Order, Maailamjärjestys. Sen esittely ja arvio Academiaedussa

TÄSTÄ: https://www.academia.edu/8954040/Henry_Kissinger_s_World_Order_from_Ukraine_towards_Westphalia_II 

 

 

 

8. touko, 2015