Risto Volasen kotisivu

Ulkoministeri Erkki Tuomioja piti eilen hyvän esitelmän UKK -seurassa. Hän kertoi ja perusteli selkeästi Suomen Ukraina -politiikasta. Kriittisiäkin kysymyksiä tuli, mutta kokemukseksi jäi, että runsas kuulijajoukkomme oli osaltaan lähellä puhujan esittämiä konkreettisia johtopäätöksiä - tietenkin erityisesti Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden osalta.

Kun en ole pitkään aikaan kuullut Tuomiojan perusteellisempaa esitystä ajankohtaisista asioista, oli myös mielenkiintoista saada kokonaiskuva hänen perusteluistaan. Ne tekivät osaltaan ymmärrettäväksi, miksi hän kaiken hyvän lisäksi eilen jätti joitakin Suomelle keskeisiä asioita vähemmälle huomiolle, ja miksi hän on viime vuosina päätynyt joihinkin yllättäviin kannanottoihin.

Osaltani olen pitänyt erikoisena, että Kataisen-Stubbin hallituksessa ulkoministeri Tuomioja on hyväksynyt Suomen liittymisen sotaharjoituksiin Baltian maissa ja Islannissa. Samaa on sanottava myös mm. Suomen allekirjoittamasta Naton isäntämaasopimuksesta. Eilen Tuomioja käsitteli varsin kevyellä kädellä ajankohtaista Ämarin ilmasotaharjoitusta ja varsin niukasti koko Itämeren alueen turvallisuuskysymyksiä.

Tuomioja myös viittasi eiliseen UTVA:n kokoukseen, josta harjoituksen osalta tiedotettiin seuraavaa: "Lisäksi valiokunta on saanut pyytämänsä selvityksen siitä, minkälaisia harjoitusmahdollisuuksia Yhdysvallat tarjoaa Suomelle ja Ruotsille Viroon siirtyvän amerikkalaisen lento-osaston kanssa. Suomi selvittää omien koulutustarpeidensa pohjalta osallistumismahdollisuuksia." Toivotaan, että muotoilu oli keskusteluun nähden niukka.

Erkki Tuomiojan ulkopoliittisessa ajattelussa korostuvat hyvän valistusajattelun mukaiset kansainvälinen oikeus ja valtion suvereniteetti, keskinäisriippuvuus, yhteistyönvarainen turvallisuus. Hänen visionsa ja missionsa on toteuttaa tällainen hyvä maailma vastustamalla voimapolitiikkaa ja lopettamalla sitä nykyisestä maailmasta. Rauhan miehenä Tuomioja kantaa jatkuvasti komeasti Sadankomitean merkkiä.

Mutta onko nyt vaara samantapaiseen tilanteeseen kuin Friedrich Dürrenmatin näytelmässä Vanhan naisen vierailu? Kun yksi kyläläinen ei uskonut vuosikymmenien jälkeen palanneen naisen pahantekoa, tämän kyläläisen sanottiin olevan niin hyvä, ettei usko pahaa olevankaan. Kaikki me haluamme toteuttaa hyvän maailman, mutta tässä välillä on presidentti Koiviston sanoin myös selvittävä tässä reaalisessa maailmassa eli maailmassa sellaisena kuin se on. Toivotaan, ettei ulkoministeri Tuomioja ole niin rauhan mies, että unohtaisi sosialisti pääministeri Georges Clemenceaun ajatuksen, että sota on liian vakava asia jätettäväksi sotilaille.

Niin kauan kuin sotilaallisia voimia on olemassa kunkin alueen rauhaa voidaan reaalisesti vahvistaa osapuolten sovitulla hyväksymisellä ja vakaudella, joka on kaikille edullinen. Kylmän sodan jälkeen sellaista vakautta ei saatu rakennettua kaakkoiseen Eurooppaan, mutta kyllä pohjoiseen Eurooppaan - ja sen yksi perusosa on Suomen kaikkia muita vakuuttava sotilaallinen sekä puolustus että liittoutumattomuus. Mitä enemmän tuo vakuuttavuus vähenisi, sitä enemmän muilla olisi syitä omaa asemaa korjaaviin toimiin.

Presidentti Sauli Niinistö näyttää viime aikojen puheissaan selkeästi tunnistaneen Suomen aktiivisen vakauspolitiikan merkityksen eli tarpeen vahvistaa ja syventää pohjoisen Euroopan saavutettua vakaata rauhaa. Käytännössä se merkitsee nyt mm. pyrkimystä estää Ukrainan kriisin leviämistä kaakkoisesta Euroopasta pohjoiseen Eurooppaan. Kansalaisena toivoo, että myös ulkoministeri Tuomioja omaksuu tätä geopoliittista ajattelua ja erityisesti, että koko ulkopoliittinen johto myös toimii konkreettisesti sen mukaisesti.

Jo Krimin sodan aikana 1850 -luvulla Lontoon ja Pariisin esikunnissa keksittiin tukea sotatoimia Krimillä eli samoilla nurkilla lähettämällä laivasto Itämerelle. Jos nyt meillä ei ole vielä otettu käyttöön maapallon tai edes Euroopan karttaa, voi olla varma, muualla niiden pohjalta on toimittu ja seurattu muiden liikkeitä jo pitkään.

Siksi on tärkeätä, että presidentin kanslian lisäksi myös Tuomiojan johtamassa ulkoministeriössä Ämarin ilmasotaharjoitusta katsotaan nyt geopolitiikan ja Suomen lähialueen vakaan turvallisuuden eli ketjureaktioiden välttämisen pohjalta - eikä niistä perusteista jotka viime vuosina ovat johtaneet lisääntyvään liittymiseen Naton ja sen jäsenten sotaharjoituksiin myös Baltian maissa.

Yleiskuva