Risto Volasen kotisivu

Blogi

Eilen Helsingin Sanomat otsikoi, että "Niinistö ja Tuomioja puuttuivat harjoitukseen USA:n kanssa" sekä "Ilmaharjoitus hiertää ulkopolitiikassa".

Sen jälkeen asiasta on tullut lisää tietoa, ja voi muodostaa kuvaa asiasta.

 

 

Päätösprosessi

 

"HS:n tietojen mukaan" presidentti ja ulkoministeri "puuttuivat hankkeeseen, kun Puolustusvoimien harjoitusohjelmaa käsiteltiin presidentin ja valtioneuvoston kesken ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa (utva)."

 

 

Eilisen YLE:n 20.30 uutisten mukaan "Haglund sanoo olevansa harjoituksen suhteen ulkomaisten mediatietojen varassa." Saman uutisen mukaan Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg taas on varsin hyvin perillä asiasta sanoessaan, että "kyseessä ei ole Naton vaan Yhdysvaltojen toiminta, jota on valmisteltu sen jälkeen kun presidentti Obama lupasi syksyllä tukea virolaisille." Hänen mukaansa "Tämä on osa Yhdysvaltojen panostusta Euroopan harjoituksiin ja tämä sitten aikanaan tulee olemaan konkreettinen ilmentymä täällä Suomen lähialueella. Tämä ei siis ole Naton toimintaa vaan tämä on Yhdysvaltojen toimintaa."

 

 

Varsin poikkeuksellinen on tänään Yhdysvaltojen suurlähetystön tiedottajan Jeffrey Renaun julkisuuteen tulo. YLE kertoo, että hänen mukaansa "Suomessa kohua herättänyt kutsu Viron ja Yhdysvaltain yhteiseen ilmavoimien harjoitukseen on tullut Suomelle ja Ruotsille useampi viikko sitten." Ylen mukaan "kutsun esitti marraskuun lopussa maassa vieraillut Yhdysvaltain ilmavoimien komentaja Euroopassa, kenraali Frank Gorenc. Tiedottajan mukaan kutsu esitettiin suullisesti sotilashenkilöille Suomessa."

 

 

Tänään iltapäivällä presidentti Sauli Niinistö sanoi mm.:  "Siinä on tullut esiin ainakin epävirallisesti, että Suomen Ruotsinkin toivottaisiin jollain tavalla olevan osallinen tässä asiassa. Mutta kun me emme yhtään tiedä millä tavalla edes  toivotaan olevan.  Ja meidän mielestämme on toivottavaa, että jos Suomen ilmavoimat lähtevät Suomen rajojen ulkopuolelle, niin sitten alun alkaen tiedetään, mistä siinä on kysymys."

 

 

Presidentti kertoi saaneensa puolustusministeriöstä sellaisen tiedon, ettei virallista kutsua ole vielä tullut. Hän oli varmistanut asian vielä tänään tiistaina.

 

 

Ensimmäinen havainto on se, että sanotaanpa Yhdysvaltojen esittämää kutsua Ämarin harjoituksesta epäviralliseksi tai viralliseksi, se on ollut tarpeeksi virallinen siihen, että valmistellessaan Puolustusvoimien harjoitusohjelmaa Pääesikunta on laittanut sen tavallisesti varsin pitkään listaan yhdeksi kohdaksi. Sen jälkeen koko ohjelma on toimitettu puolustusministeriöön, josta edelleen pääministerin esityslistalle hyväksymänä UTVA:aan.

 

 

Pääesikunnasta alkaen on mahdollista, ettei esittelevä taho ole kiinnittänyt  ylemmän tahon huomiota asiaan, ylempi taho virkamiehineen ja avustajineen ei mennyt listaa huolellisesti läpi tai kaikki yhdessä ovat ajatelleet, että pitkän listan Ämarin kohtakin menee UTVA:ssa rutiinilla ja huomaamatta läpi osana harjoitusohjelman pitkää listaa. Kun kuitenkin ministeri Haglund esittelevänä ministerinä UTVA:ssa vastaa esittelystään, ei voi pitää kestävänä hänen lausuntoaan, että hän on esittelemästään asiasta "harjoituksen suhteen ulkomaisten mediatietojen varassa".

 

 

UTVA:ssa sitten presidentti Niinistö ja ulkoministeri Tuomioja erikseen tai yhdessä omin toimin tai esikuntiensa avustuksen jälkeen ovat kysyneet, että mikäs tämä on, ja Helsingin Sanomien mukaan erimielisen keskustelun jälkeen asia on palautettu puolustusministeriöön. Tästä taas joku ketjussa ollut on pahoittanut mielensä ja kannellut Helsingin Sanomille.

 

Toimivalta

 

Helsingin Sanomat puhuu ulkopoliittisen johdon "puuttumisesta" ja sanoo, että "Harjoituksen herättämä vastustus ilmeisesti yllätti virkamiehet", ja tekstistä päätellen myös vuotajan.  YLE:n uutisissa taas "Haglundin mukaan päätöksen osallistumisesta tekee puolustusministeri, mutta siihen vaikuttaa hänen mukaansa se millainen henki ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa on."

 

 

Helsingin Sanomat, sen lähde tai ministeri Haglund eivät tunnista, että Perustuslain 93§:n mukaan "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa." ja että PL 128§:n mukaan "Tasavallan presidentti on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö." Samaan kokonaisuuteen kuuluu, että Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteisymmärrys todetaan Valtioneuvostolain 24§:n mukaisessa Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevän ministerivaliokunnan ja Tasavallan presidentin yhteisessä kokouksessa.

 

 

Toinen havainto koskeekin Tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja puolustusministeriön toimivaltasuhteita.

 

 

Alun perin vuonna 2000 voimaan tulleessa perustuslaissa ei ollut säädöstä, asian ratkaisemisesta Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ristiriitatilanteessa. Vuoden 2012 perustuslain tarkistukseen tuli täsmennys eduskunnan ratkaisevasta asemasta valtioneuvostossa käsiteltävän ulkopoliittisen asian osalta.

 

 

Perustuslain tulkinnan osalta puolustusministeri Haglundin lausunto puolustusministeriön asiallisesti itsenäisestä toimivallastaan suhteessa UTVA:an ja siis myös Tasavallan presidenttiin on nostanut perustuslain tulkinnan osalta esiin vähintäänkin mielenkiintoisen tilanteen. Se on myös mahdollisesti osaltaan aiheuttanut tässä vaiheessa presidentti Niinistön nopean ja voimakkaankin julkisuuteen tulon oman toimivaltansa alleviivaamiseksi.

 

 

Mainittakoon myös, että ulkopoliittisessa päätöksessä tulee yhteisymmärryksen olla Tasavallan presidentin ja koko valtioneuvoston välillä. Puolustusministeriö on osa valtioneuvostoa, ja valtioneuvostolain 66§:n mukaan  "Pääministeri johtaa valtioneuvoston toimintaa ja huolehtii valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelun ja käsittelyn yhteensovittamisesta." Jos valtioneuvostossa on kuten nyt näyttää olevan erilaisia mielipiteitä, tulee pääministerin sovittaa ne yhteen valtioneuvoston kannaksi, joka UTVA:ssa kohtaa Tasavallan presidentin kannan.

 

 

Aktiivinen vakauspolitiikka

 

Presidentti Niinistö totesi tänään tiedotustilaisuudessaan: "Myönnän auliisti, että se keskustelu jota käytiin Islannin kohdalla ilmavalvonnasta ja osallisuudesta siihen on toki herättänyt itsesuojeluvaistoa niin ettei tultaisi minkään sellaisen asian kanssa esiin, josta emme ole tarkemmin tietoisia." Silloisen tälläkin kotisivulla käydyn keskustelun jatkoksi rohkenee sanoa, että tässäkin tapauksessa on keskeistä Ämarin tukikohdan ja sen harjoituksen liittyminen koko alueen geopolitiikkaan.

 

 

Helsingin Sanomien lähteiden mukaan "Puolustusvoimien harjoitusohjelman käsittely UTVA:ssa on ollut aiemmin yleensä rutiinitapahtuma." "Ilmavoimat osallistuu entuudestaan vähintään pari kertaa vuodessa Baltian maissa Itämeren alueen harjoituksiin ja myös Naton päivystysosastojen harjoituksiin."'Siinä on tullut uudenlaisia äänenpainoja', arvioi asiaa seurannut lähde."

 

 

Tiedossani ei ole, miten Puolustusvoimien harjoitusohjelmaa UTVA:ssa viime vuosina on käsitelty, mutta virkavastuuta rikkomatta rohkenen sanoa, etteivät ne viime vuosikymmenellä siis Halosen-Vanhasen yhteistoiminnan aikana kertaakaan olleet rutiinitapahtumia. Valmistelija tiesi aina, että päättäjä tunnistaa jokaisen harjoituksen turvallisuuspoliittisen merkityksen. Silloin myös oli sekä Suomella että Ruotsilla selkeä vakauspolitiikan mukainen linja olla sekaantumatta Baltian maiden alueella sotilaallisiin toimiin, jotta emme lähettäisi aikeistamme Yhdysvalloille tai Venäjälle paikkansa pitämätöntä viestiä, josta olisi vain vahinkoa kaikille osapuolille.

 

 

Muutos Suomen Baltiaan suuntautuvassa sotilaspolitiikassa alkoi Kataisen-Stubbin hallituksen myötä, kun Suomen ilma- ja maavoimat ovat osallistuneet Baltiassa harjoituksiin ja merivoimat vastaaviin harjoituksiin Itämerellä. Kylmän sodan jälkeen rakennettu pohjoisen Euroopan vakaus on tähän asti kestänyt niistä ja muista häiriöistä huolimatta kohtuullisen hyvin myös Ukrainan kriisin vaikutukset.

 

 

Kylmän sodan jälkeiseen pohjoisen Euroopan vakauteen ovat kuuluneet myös vuonna 1997 presidentti Clintonin ja presidentti Jeltsinin Helsingissä sopimat Baltian maita koskevat järjestelyt NATO -jäsenyydestä. Siihen ovat kuuluneet myös saman vuoden toukokuussa Venäjän ja NATO:n - myös NATO:on kuulumattomien maiden ympäristön vakautta huomioon ottava - sopimus pidättyvyydestä laajentaa NATO:n ja sen jäsenmaiden sotilaallista infrastruktuuria Venäjän suuntaan.

 

 

Esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkel on perustellut pidättyvyyttään NATO:n toimista juuri toukokuun 1997 NATO-Venäjä -sopimuksella. On selvää, ettei Saksa halua laajentaa Ukrainan kriisiä omille Itämeren rantavesilleen. On ilmeistä, että osa Yhdysvalloista suoraan Virolle tehtyä rauhoittavaa "reassurance" lupausta liittyy siihen, ettei vastaavaa hanketta ole voitu Saksan vuoksi toteuttaa NATO:n kautta. Ilman yksityiskohtiakin mahdollisista Ämarin tukikohdasta tai harjoituksesta, on hyvä tunnistaa, että sen laajemman sekä itään että länteen kytkeytyvän geopoliittisen yhteyden vuoksi Suomen aktiivinen vakauspolitiikka on kokeessa moneen suuntaan.

 

 

Rikoslaki

 

"HS:n tietojen mukaan" tarkoittaa, että joku UTVA:n kokouksessa läsnä ollut jäsen, pysyvä läsnäolo-oikeutettu, asiantuntijaksi kutsuttu henkilö tai virkasalaisuuden piirissä oleva valmistelussa mukana oleva on vuotanut asian.  Näin hän on rikkonut 22§ ja 24§ Laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta, mistä saman lain 35§:ssä säädetään rikoslain 40 luvun 5 §:n tai rikoslain 38 luvun 1 tai §:n mukainen rangaistus. Tältä osin mielenkiintoista nähdä, miten ulkoministeriö, puolustusministeriö ja poliisi tällä kertaa suhtautuvat näiden säädösten rikkomiseen.

 

 

20. tammi, 2015