Blogi
Kotisivulla on nyt 100 000 käyntiä. Kiitos kaikille mielenkiinnosta.
Tämä sattuu Euroopan traagisena ajankohtana. Voi vain arvostaa niitä suomalaisia valtiomiehiä, jotka ovat eri sukupolvien osalta vastanneet Euroopan murrosajoista tässä maassa, samojen poliittisten mannerlaattojen pohjoisessa päässä. Sisäisesti talvella 1918 epäonnistuttiin, ja kylmän sodan nuoren polven sisäisistä vaaroista lopulta selvittiin.
Voi myös arvostaa niitä eurooppalaisia johtajia, jotka kylmän sodan aikana ja sen jälkeisessä murroksessa onnistuivat Euroopassa, traagista läntisen Balkanin kriisiä lukuun ottamatta.
Tänä talvena on ilmestynyt runsaasti kirjallisuutta ensimmäisen maailmansodan alkamisesta. R.J.W. Evans on lukenut niistä monet ja kertoo The New York Reviewssä suurvaltojen uskomattoman kapeiden ja lyhytnäköisten intressien ja hitaan tiedonvälityksen maailman, jonka tuleen raapaissut Gavrilo Princip puolustautui oikeudessa: ”En minä ole rikollinen, koska vain tuhosin mikä oli pahaa”. Kun tämän talven historiaa kirjoitetaan, hidas tiedonvälitys ei ole selitysten joukossa.
Ukrainan kriisi on kylmän sodan jälkeisen kauden huipennus ja sen yhteydessä tullaan ratkaisemaan Ukrainan tulevaisuuden rinnalla tavalla tai toisella myös laajemmin turvallisuuskysymyksiä. Kun toivoa vielä on täyden kriisin välttämisestä, voi vain toivoa, että nykyisten suurvaltojen johtohenkilöt ja ukrainalaiset vielä menestyvät päätehtävässään turvata rauha Ukrainassa ja vakaat olot laajemmalla alueella.
21. helmi, 2014
