Risto Volasen kotisivu

EU:n huippukokousta odottaessa voi olla mielenkiintoista katsoa mistä tähän on tultu. Hallituksen linjana oli vuodesta 2003 alkaen vakauttaa pohjoisen Euroopan tilannetta realistisen tilannekuvan pohjalta, myös sellaisten tilanteiden varalle, jolloin etäämmällä olisi vaikeuksia kuten nyt. Alla olevaan kohta yhdeksän vuotta sitten julkaistuun artikkeliin Kokoomuksen Alexander Stubb ja Kimmo Sasi vastasivat ankaran Euro -uskoisesti, osoittaen uskomatonta tietämättömyyttä Euroopan turvallisuuspolitiikan perusteita, jotka jälleen kerran nyt todetaan EU:n huippukokouksessa.

Realistinen vakauttamispolitiikka ei kuitenkaan sopinut Suomen puolustushallinnon johdolle, joka etenkin vuodesta 2007 alkaen Jyri Häkämiehen tuella muokkasi puolustusvoimia uskomaansa tulevaan Natojäsenyyteen - mm. verkottumalla niitä jäsenten kalleimpaan huipputeknologiaan ja ajamalla alas omia maavoimia. Se ei sopinut laajemminkaan Kokoomukselle, joka on lisännyt Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön epävarmuutta pyrkimällä Natoon, olemattomaan ”Eurooppalaiseen Natoon” sekä sekavin kytkennöin ja muotoiluin Pohjolan-Baltian verkkoihin - visiona puolustusministeriön sanoin ”yhteinen puolustus”.

Näin tämä Suomen oma Nato –lobby on omalta osaltaan heikentänyt Suomen ympäristön vakautta. Sen lisäämä epävarmuus on luonut odotuksia Yhdysvalloille mahdollisuuteen vetäytyä ja samalla lisätä kontrollia ja Venäjälle riskiodotuksia jotka saavat panostamaan lisää alueelle - samalla kun Suomen omaa puolustuskykyä on vaarannettu. Tätä kehityskulkua on ilmentänyt osaltaan myös pohjoisessa Euroopassa hiljalleen lisääntynyt molemminpuolisten harjoitusten ja muiden vastaliikkeiden kierre. Suomen oma Nato -lobby on siis omalta osaltaan vaarantanut ”vaivalla ja viisaasti rakennettua oman turvallisuusympäristömme vakautta – kaikkien yhteiseksi vahingoksi”.

Risto Volanen

Suomi on realisti ja hyvä eurooppalainen

Artikkeli Helsingin Sanomissa 9.2.2005

Viime päivien terminologinen keskustelu liittoutumattomuuden käsitteestä ei saisi hämärtää Suomen turvallisuuspolitiikan keskeisiä asioita.

Ensiksi, EU:n jäsenyys kyllä vahvistaa poliittisesti Suomen turvallisuutta, mutta alueensa sotilaalliseen puolustukseen EU:lla ei ole valtuuksia, joukkoja tai suunnitelmia.

Toiseksi, Euroopassa ainoa alueen puolustuksesta vastaava sotilasliitto on Nato. Sen mahdollisuudet taas erityisesti pohjoisessa Euroopassa perustuvat paljolti Yhdysvaltojen voimavaroihin.

Kolmanneksi, jos EU:sta kehittyisi alueensa puolustuksesta vastaava sotilasliitto, se kilpailisi käytännössä Naton kanssa eikä tilanne Suomen turvallisuusympäristössä paranisi nykyisestä.

Perusteluksi riittää katsaus tapahtumien kulkuun.

Kymmenen vuotta sitten, Suomen EU-jäsenyyden alkuvuosina, Venäjän kuohunta ja Venäjän huonot suhteet Baltian maihin leimasivat Suomen turvallisuusympäristöä. Saatuaan EU-jäsenyyden Suomi olisi voinut seuraavaksi hakea Naton jäsenyyttä. Ruotsin tapaan maamme kuitenkin määritteli tuolloin linjakseen sotilaalliseen liittoutumattomuuden.

Aluksi keskeinen syy oli se, että Suomessa epäiltiin Yhdysvaltojen halukkuutta ottaa Natoon uusia jäseniä. Tämän vaiheen jälkeen presidentti Bill Clinton julkisti suunnitelmansa Naton laajentumisesta, mutta jätti aluksi avoimeksi, koskisiko suunnitelma myös esimerkiksi Baltian maita.

Naton laajeneminen herätti aluksi ristiriitoja Naton sisällä, erityisesti niitä synnyttivät Baltian maiden ehdokkuus. Joissakin Nato-maissa alettiin suunnitella Suomelle ja Ruotsille – puolustusliiton jäseninä tai sen ulkopuolisina – erityistä vastuuta Viron, Latvian ja Liettuan turvallisuudesta. Tähän Suomi suhtautui pidättyvästi eikä siis tarjonnut joillekin Naton jäsenmaille syytä rajoittaa konkreettista vastuutaan Baltian maiden turvallisuudesta.

Maltillisella politiikalla olemme osaltamme helpottaneet Venäjän tuskaa hyväksyä Naton laajeneminen Baltiaan. Nato –liittolaisille taas on jäänyt vaihtoehdoksi ottaa suoraan konkreettinen vastuu Baltian maiden turvallisuudesta. Tämä kehitys on vasta nyt täydelleen toteutumassa, ja sen juurtumiseen tarvitaan vielä aikaa.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko toteaakin Suomen lähiympäristön vakauden kehittyneen myönteisesti, mihin on vaikuttanut EU:n ja Naton laajeneminen sekä Venäjän muutos.

Suomella puolustusvoimineen taas on jatkuvasti rakentava ja selkeä rooli sekä turvallisuusympäristömme vakauden edistäjänä että EU:n jäsenenä ja Naton rauhankumppanina.

Yhdysvaltojen sitoutuminen Naton kautta Baltian maiden turvallisuuteen luo lähiympäristöömme perustavaa vakautta, joka on syvimmiltään Suomen, Ruotsin, Baltian maiden ja EU:n lisäksi myös Venäjän etu.

Siten ne, jotka Suomessa nyt vaativat EU:n kehittämistä Natoa korvaavaksi ja Yhdysvaltoja Euroopasta pois työntäväksi sotilasliitoksi, heikentävät Suomen turvallisuutta.

Samaan suuntaan olisivat vaikuttaneetmyös ne EU:n tulevaisuuskonventin ehdotukset, jotka olivat johtamassaEU:n sisälle ”ytimeksi” kutsutun maaryhmän muodostumiseen. Suomessakin ennakoitiin tuolloin EU:hun muodostuvan turvallisuuspoliittisen ytimen, ja monet olivat sitä mieltä, että Suomen tulisi liittyä siihen. Viime eduskuntavaalien jälkeen uusi hallitus linjasi, että meidän tulisi aktiivisesti välttää ytimien muodostumista ja pyrkiä kehittämään EU:ta kokonaisuutena.

Tämä tavoite sovitettiin muiden jäsenmaiden tarpeisiin, ja yhteistyön tuloksena se sai tukea hallitusten välisessä konferenssissa. Kuten muistamme, valittu linja herätti Suomessa julkista kritiikkiä, vaikka se hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti.

Nyt lähes kaikki jäsenmaat ovat mukana kehittämässä EU:n nopean toiminnan kriisinhallintajoukkoja. Se osoittaa, että sekä Suomen että EU:n kannalta on perusteltua kehittää unionia kokonaisuutena.

Suomi on myös korostanut, että sotilaallisia voimavaroja kehitettäessä on vältettävä päällekkäisyyttä Euroopan ja Pohjois-Amerikan sekä EU:n ja Naton välillä.

Maamme on siis viime vuosina osaltaan edistänyt sekä Euroopan sisäistä että yli Atlantin ulottuvaa yhtenäisyyttä oman turvallisuutensa hyväksi – samalla tietäen, että tätä yhtenäisyyttä tarvitsee koko maanosa ja muukin maailma vastattaessa lähivuosikymmenien globaaleihin haasteisiin.

Suomen harjoittaman politiikan ja hyvien naapurisuhteidemme vuoksi turvallisuusympäristömme on kehittynyt tasapainoisen vakauden suuntaan. Meillä ei ole turvallisuusvajetta, ja meillä on tiettyä liikkumavaraa vahvistaa edelleen ympäristömme vakautta oman harkintamme pohjalta.

Turvallisuuspoliittisen selonteon maininta Suomesta sotilaallisesti liittoutumattomana maana kertoo vain sen tosiasian, ettemme ole Naton jäsen - liittokunnan jäsenyyden hakeminen säilyy mahdollisuutena tulevaisuudessakin. Meillä on uskottava kansallinen puolustus. Politiikkamme sisältö on myönteinen kaikkiin suuntiin.

Hyvänä EU:n jäsenenä edistämme osaltamme aktiivisesti unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan hankkeita.

Teemme lujasti työtä Suomen ja myös EU:n ja Venäjän hyvän naapuruuden vahvistamiseksi.

Toimimme hyvän atlanttisen suhteen puolesta. EU:n kehittäminen alueensa puolustuksesta vastaavaksi sotilasliitoksi poistaisi Yhdysvaltojen vastuuta Euroopasta, myös sen pohjoisesta osasta. Se heikentäisi vaivalla ja viisaasti rakennettua oman turvallisuusympäristömme vakautta – kaikkien yhteiseksi vahingoksi.

Yleiskuva