Blogi
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteissa on varsin lyhyessä ajassa tapahtunut syvä ajatuksellinen muutos. Geopoliittisesta eli maantieteellisestä realismista on siirrytty "yhteistyöhön", "verkostoon" ja konkreettisemmin armeijaverkoston kehittämiseen turvallisuuspolitiikan kantavana ajatuksena.
Muutoksella on sinänsä taustansa, sillä Tasavallan presidentin ja pääministerin paikat ovat nyt Kokoomuksella ja eduskunnassakin ulko- ja turvallisuuspolitiikan valiokuntapuheenjohtajuudet ovat Perussuomalaisilla.
Toinenkin tausta on olemassa ja se on viime vuosikymmenen alusta ja puolustusvoimista alkaen läpi viety verkostosodankäynnin ideoiden soveltaminen koko puolustushallintoon ja -politiikkaan. Tämä kehitys huipentui viime viikolla eduskunnan hyväksymän ulkoasiainvaliokunnan mietintöön. Sen mukaa ”keskinäisriippuvuudessa” on nyt tultu siihen, ettei sotilaallinen liittoutumattomuus aina ole mahdollista.
Vielä viime vuosikymmenellä presidentti Halosen ja pääministeri Vanhasen ulkopolitiikka perustui suomalaisen realismin pitkään perinteeseen Jacob Tengströmistä ja J. V. Snellmaista alkaen. Presidentti Halonen korosti tunnetusti monia globaaleja teemoja, mutta keskeisissä Suomea koskevissa kysymyksissä presidentti ja pääministeri olivat samalla kannalla.
Halosen ja Vanhasen aikana keskeistä oli turvata ja vahvistaa kylmän sodan jälkeen saavutettua pohjoisen Euroopan vakautta.
Suomen osalta se perustui uskottavaan omaan puolustukseen, hyviin naapurisuhteisiin, EU –jäsenyyteen sekä NATO –kumppanuuteen ja –optioon. Baltian maiden osalta keskeistä oli niiden NATO –jäsenyys. Ruotsin kanssa vältimme kaikkea, minkä olisi voinut tulkita haluna siirtää meille tehtäviä NATO:lta ja siis Yhdysvalloilta – jonka panosta Baltiassa ja Norjassa pidimme tärkeänä alueen vakauden turvaamiseen.
Viime vuosikymmenellä Venäjän itsetunnon vahvistui ja presidentti Obaman hallinnon mielenkiinto alkoi siirtyä etäämmälle Euroopasta. Olen näitä kysymyksiä tarkastellut muissa yhteyksissä myös tällä kotisivulla.
Viime vuosikymmenen alussa maamme poliittinen ja sotilaallinen NATO –ryhmittymä otti ohjelmakseen menon mukaan Irakin sodan jälkihoitoon ja puolustusvoimien verkostoitumisen valmiiksi NATO -jäsenyyteen.
NATO –jäsenyys ei ole toteutunut, mutta muihin maihin ja itse NATO:on suuntautunut verkottuminen palvelee nyt eteneviä hankkeita kehittää Pohjolan-Baltian armeijaverkostoa, joka vähitellen ottaisi roolia NATO:n muodostamassa kokonaisuudessa.
Tätä kehitystä pyrin jatkossa analysoimaan ja pohtimaan sen geopoliittiseen realismiin perustuvia vaihtoehtoja tällä sivulla www.ristovolanen.fi.
11. touko, 2013
