Risto Volasen kotisivu

Syksyllä 1918 kuningashanke ja ulkopolitiikka kietoutuivat vahvasti yhteen. Aiheesta on monia erinomaisia temaattisia tutkimuksia, mutta kokonaiskuva odottaa vielä tekijäänsä. Paasikiven monarkismin keskeisenä perustana oli turvallisuuspolitiikka. Silloisen lehdistön seuraaminen nostaa esiin mielenkiintoisia näkökohtia tasavaltalaisten ulkopolitiikasta, kuten Ilkka lehdessä 20.10.1918.

Osaltani en ole näihin päiviin asti nähnyt Santeri Alkiota ulkopoliitikkona. Mutta nyt syksyn 1918 lehdistön keskustelun seuraaminen pakottaa muuttamaan käsitystä.

100 vuotta sitten enetente valtiot (Englanti, Yhdysvallat, Ranska) olivat edenneet Itä-Karjalaan torjumaan Saksan sotilasjohdon suunnitelmaa edetä Jäämerelle. Sitten huonosti mennyt sota nosti Saksassa valtaan Max von Badenin hallituksen, joka julkisti politiikan pyrkiä rauhaan ja oli pidättyväinen myös Suomen suhteen sekä kuninkaan että armeijan osalta. Siitä huolimatta Paasikivi ja Svinhufvud jatkoivat Suomen kuninkuuden tyrkyttämistä Hessenin Fredrik Kaarlelle 1772 perustuslain pohjalta, mikä olisi antanut tälle saksalaiselle prinssille Suomessa saman vallan kuin oli ollut Venäjän keisareilla.

- Mutta nyt Alkio tunnistaa kummankin suurvaltaosapuolen ja Suomen yhteisen edun olla pidättyväinen: "Ja näin olemme tulleet siihen, että molempien suurvaltaryhmien etujen mukaista on tehdä Suomesta, itsenäinen, riippumaton, p u o l u e e t o n valtio."

Nyt 100 vuotta myöhemmin tiedetään, että juuri näihin aikoihin Englannin ulkoministeriössä suunniteltiin maailmansodan jälkeisiä järjestelyjä Pohjois-Euroopassa juuri tällaisen tasapainopolitiikan pohjalta, ja se oli lopulta yksi ratkaisevista tekijöistä Suomen kannalta. Tämä atlanttisten valtioiden (Englannin ja Yhdysvaltojen) tasapainopolitiikka pohjoisessa Euroopassa kesti muuten vuoden 1815 Wienin kongressista tämän vuosikymmenen alkuun asti.

Lisäksi Alkiolla kuten muillakin noiden vuosien Suomen johtavilla poliitikoilla laidasta laitaan - eli J.K. Paasikivestä Edward Gyllingiin ja O.V. Kuusiseen - oli tavoitteena Itä-Karjalan liittäminen Suomeen, mutta tämä silloisen eliitin etninen imperialismi tarvitsee oman tarkastelun.

(Kuva, Ilkka 20.10.1918, suurenee klikkaamalla) 

Yleiskuva