Risto Volasen kotisivu

Päivälleen 100 vuotta sitten 2.4.1917 Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson esitti Yhdysvaltojen kongressille sodan julistamista Saksalle. Samana päivänä Saksa antoi Leninille kauttakulkuluvan kohti Pietaria.

Seuraavassa katkelmia Suomen synty ja kuohuva Eurooppa kirjasta.

Woodrow Wilson

Yhdysvaltojen presidentti Wilson nähdään tavallisesti idealistisena maailmanparantajana, jonka suurin ja epäonnistunein idea oli Kansainliitto.

Wilsonin ajattelun toinen puoli oli kuitenkin varsin realistinen kuva Euroopasta. Jo sodan alkaessa hän yhtyi turvallisuuspoliittisen neuvonantajansa eversti Edward Housen analyysiin: ”Jos entente voittaa, se merkitsee suuressa määrin Venäjän ylivaltaa Euroopan mantereella. Ja jos Saksa voittaa, se merkitsee uskomatonta militarismin tyranniaa sukupolvia eteenpäin.” Edward Housella ei ollut kovin korkeata kuvaa keisari Vilhelm II:sta, kun hän ääneen pohti, onko Saksan johtaja oikeasti hullu vai näytteleekö hän vain sitä.

House kiersi Euroopassa Wilsonin edustajana ja oli presidentin läheinen avustaja vuoden 1916 presidentinvaaleissa voitokkaalla teemalla ”mies joka piti meidät pois sodasta”. Sen jälkeen Wilson ja House alkoivat valmistella liittymistä sotaan. Wilson kamppaili kotikentällään perinteisen Monroe-opin eristäytymisen kannattajia sekä realismin edustajana pidettyä Theodor Rooseveltiä vastaan.

Wilsonin esikunnassa pohdittiin aikansa eläneiden Euroopan keisarikuntien hajottamista ja maanosan rakentamista demokraattisten kansallisvaltioiden pohjalta. Wilson ei juuri pitänyt Ranskastakaan, ja englantilaiset pelkäsivät aivan oikein, että hän halusi hajottaa heidän merivaltansa ja imperiuminsa. Wilsonin idealistinen liberalismi toteutti myös geopoliittista ohjelmaa.

Wilson eteni askel askeleelta kohti sotaan liittymistä ja ensimmäinen askel oli sovittelijana esiintyminen – kuten Metternich vuonna 1813. Tavoitteen oli saada kotiyleisö vakuuttumaan sotaan liittymisen tarpeellisuudesta. Joulukuun 20. päivänä 1916 Wilson pyysi kumpaakin osapuolta esittämään tavoitteensa voidakseen arvioida, miten niitä voidaan sovitella.

Entente valtiot esittivät muun muassa Belgian, Serbian, Romanian, Venäjän ja Ranskan alueiden palauttamista ja periaatteellisesti kansallista itsemääräämisoikeutta. Saksa vastasi vain epävirallisesti mutta ilmoitti myös aloittavansa rajoittamattoman sukellusvenesodan Atlantilla estääkseen Yhdysvaltojen avun Eurooppaa. Lopulta Saksa yritti saada myös Meksikon sotaan Yhdysvaltoja vastaan, ja se vei argumentit amerikkalaisilta sodan vastustajilta.

Venäjän helmikuun vallankumous vaaransi itärintaman kestävyyden, ja myös lisääntyvä Saksan voiton vaara käänsi amerikkalaisten päät. Huhtikuun 2. päivänä 1917 presidentti Wilson esitti kongressille sodan julistamista Saksalle, minkä kongressi tekikin 6. huhtikuuta senaatissa äänin 82–6 ja edustajainhuoneessa 373–50.

Presidentti Wilson perusteli sodan julistamista kongressille ja samalla koko maailmalle: ”Maailma on tehtävä turvalliseksi demokratialle. Sen rauhan on perustuttava poliittisen vapauden koetellulle pohjalle. Meillä ei ole itsekkäitä tavoitteita. Me emme halua valloitusta tai valtaa. Me emme ole hakemassa sotakorvauksia tai palkkioita vapaasta tahdosta tekemillemme uhrauksille. Me olemme vain yksi ihmiskunnan sankareista. Meille riittää tehdä nämä oikeudet niin varmaksi kuin usko ja kaikkien kansojen vapauteen voi ne tehdä.” 

Wilson ei halunnut luonnehtia eurooppalaisia entente valtioita Yhdysvaltojen liittolaisiksi, vaan pyrki vetoamaan sotineiden hallitusten ohi suoraan kansoihin ja kansalaisiin. Hänen mukaansa ”Englannilla ja Ranskalla ei missään tapauksessa ole samoja rauhan tavoitteita kuin meillä. Kun sota on ohi, voimme pakottaa heidät meidän ajattelutapaamme.”

Yhdysvaltojen julistaessa sodan Saksalle huhtikuussa 1917 sillä oli armeijassaan 6 000 upseeria ja 100 000 miestä. Tuossa vaiheessa oli tiedossa Venäjän helmikuun vallankumous ja siitä seuraava itärintaman mahdollinen sortuminen. Siitä taas seuraisi, että Saksa voisi siirtää joukkonsa voittamaan sodan länsirintamalla. Ratkaisevaa siis oli, riittäisikö aika lähes kahden miljoonan amerikkalaisen sotilaan kouluttamiseen, varustamiseen ja kuljettamiseen Eurooppaan.

Vladimir Lenin

Monien vaiheiden jälkeen Vladimir Iljitš Lenin oli vuonna 1916 muuttanut Zürichiin. Nyt hän päätteli ajan olevan kypsä palata kotimaahan. Maaliskuun 31. päivänä hän otti yhteyttä Saksan konsuliin ja pyysi oikeutta kulkea kannattajiensa kanssa Saksan läpi Ruotsiin jatkaakseen sieltä Suomen kautta Pietariin. Berliinissä Lenin tunnettiin ja vastaus tuli 2. huhtikuuta: ”Täällä olevan tiedon mukaan on tarpeen, että kauttakulku tapahtuu mahdollisimman nopeasti, sillä entente on alkanut toimia sitä vastaan --”

Saksan varmisti askel askeleelta Leninin matkan Tukholman ja Haaparannan kautta Pietariin. Sinne Lenin saapui Suomen asemalle 16. huhtikuuta 1917. Jo matkan aikana hän tuskaili lehtien uutisia Pietarin bolsevikkien kuten Stalinin veljeilystä Lvovin väliaikaisen hallituksen kanssa.

Leninin vastaanotto oli juhlallinen, mutta asemalla pidetty puhe hämmästytti puolueaktiiveja. Kompromisseja ei tehdä. Väliaikaisen hallituksen tukeminen on lopetettava. Kapitalismi on kumottava Venäjällä sekä Euroopassa. Sen jälkeen puolueen keskuskomitea sai kuulla ”huhtikuun teesit”: rauha, vanhan valtion ja armeijan lakkauttaminen, pankkien ja tuotantovälineiden sosialisointi ja suurtilojen jakaminen talonpojille.

Lenin oli Sveitsissä valmistellut käsikirjoitusta yhteen marxismi- leninismin pääteoksista Valtio ja vallankumous. Tekstin hän jätti turvaan Tukholmaan, ja se julkaistiin viimeisteltynä vuonna 1918. Teoksen ajatukset seurasivat kuitenkin kirjoittajansa mukana. Karl Marx oli vaatinut kapitalismin kumoamista, mikä johtaisi ihmisen lajiolemuksen (Gattungswesen) mukaiseen kommunismiin.

Ranskan vallankumouksista oli opittu, että vanhan vallan kumoamisesta seuraa helposti sekasorto, joka nostaa esiin sotilasdiktatuurin. Leninin mielestä oli parasta, että vallankumouksen tekijät pitävät ottamansa vallan pystyttämällä itse ”proletariaatin diktatuurin”. Hänen tulevan menekkiteoksensa mukaan ”Luokkataisteluoppi -- johtaa välittömästi siihen, että tunnustetaan proletariaatin poliittinen herruus, sen diktatuuri, so. valta, jota ei jaeta kenenkään kanssa ja joka nojautuu välittömästi joukkojen aseelliseen voimaan”.

Uuden vuosisadan alkutahdit oli kuultu Washingtonissa ja Pietarissa.

Yleiskuva