Risto Volasen kotisivu

Eilen Järvenpään Prisman lehtihyllyssä Newsweek oli vanhalla paikallaan, mutta sen kannessa luki: LAST PRINT ISSUE. Siis viimeinen paperille painettu numero 76 vuoden jälkeen.

Siitä on kyllä ollut uutisia, mutta jotakin liikahti ja mieleen tuli ensimmäisen Newsweekini etusivu toukokuussa 1970. Tulin New Yorkiin ensimmäistä kertaa keskelle opiskelijakuohuntaa. ”Pienemmäksi CIA –stipendiksi” vinoiltu viiden suomalaisen opiskelijan kolmen viikon vapaa matka vei ehkä kymmenelle marihuanan tuoksuisiselle kampuksille keskelle Vietnamin sodan vastaisia mielenosoituksia.

Tuloa edeltävänä päivänä Kent State yliopiston alueella kansalliskaarti oli ampunut marssineita opiskelijoita. Neljä oli kuollut ja yhdeksän haavoittunut.

New York Timesissä oli yhden palstan uutinen, mutta Newsweekin etusivulla oli traaginen kuva ja melkein koko lehti kertoi tapahtumasta. Siitä tuli oivallus. Media voi peitellä tai avata todellisuutta.

Palattuani kotimaahan viikon kohokohdaksi alkoi tulla Newsweekin ostaminen aseman lehtikioskista ja Jyväskylään muutettuani Kauppakadun kioskista. Vietnamin sota, presidentti Nixonin kriisi, Pentagonin paperit, ydinasekilpailu olivat suuria juttuja. Paul Samuelsson ja Milton Friedman olivat kolumnisteja ja sen perusteella kirjoitin virkamiehenä talousennusteita Jyväskylän työvoimapiirin suunnitelmiin.

Sitten opiskelin lukukauden 1975-1976 Bostonissa. Lähteissäni kesäkuussa Helsingistä koko maailma tuntui odottavan innostuneesti ETYK:iä, mutta perillä Yhdysvalloissa asiasta ei juuri aluksi puhuttu. Sitten presidentti Ford ja ulkoministeri Kissinger saivat laajan arvosteluryöpytyksen menostaan Helsinkiin. Newsweek oli asiallisin ja sen ostamisesta sai hyvän syyn mennä Harvard Squaren kirjakauppaan nuuhkimaan maailman menoa.

Kotiin palattuani opiskelukaverit olivat edenneet politiikassa ja toimittajina. Keskustelut kiertyivät lähes aina siihen, miten ja kenen suhteet olivat kehittyneet presidentti Kekkoseen. Maassa osa uskoi ja toivoi sekä toinen osa pelkäsi sosialismin voittavan. Vierauden tunteeni vahvistui, kun pari vuotta myöhemmin opiskelin vuoden Ranskassa. Tuo tuolloin Suomessa koettu sosialismin toivo ja pelko ovat tänäänkin osa suomalaista politiikkaa sekä kulttuuria ja selittävät niitä.

Yhdysvalloissa olin kokenut Kissingerin ajaman liennytyksen loppuvan ja läntisen vastaiskun alkavan, kun Neuvostoliitto oli edennyt mukaan Afrikan sisällissotiin. Ranskassa vastaava kokemus liittyi Neuvostoliiton hyökkäykseen Afganistaniin jouluna 1979. Muistan aina, kun ENA:n johtaja Louis Blanc tuli luokaan tammikuussa ja sanoi Jaltan kauden päättyneen ja uuden ajan alkaneen Euroopassa. Ranskassa lehdet vaihtuivat, mutta palattuani turvauduin vielä vuosia Newsweekiin kun maailmassa tapahtui jotakin suurempaa.

Newsweek oli maailmassa monille vuosikymmeniä kriittisen taustatiedon ja analyysin sekä journalismin majakka. Sitten maailma alkoi muuttua niin paljon, että sellaista tietoa sai muutenkin yhä helpommin eli yhä sähköisemmin. Brysselissä vuosina 1997-2003 paikkakunnan lehdet olivat LeMonde ja Financial Times. Palattuani tulin työhön, johon kuului olla politiikan ja talouden tietotulvan kohteena.

Olen siis yksi niistä syyllisistä, joiden mielenkiinto vähitellen ehtyi. Newsweek ei nyt kuitenkaan kuole vaan menee verkkoon kilpailemaan klikkauksen taakse tuhansien muiden kanssa. Se on nyt normaalia, mutta kuitenkin säpsähtää kun se tulee kohdalle Prismassa juuri Newsweekin muodossa. Paperilehdet newsweekit, helsinginsanomat, svenskadagbladetit supistuvat, ohenevat, säköistyvät ja entä sitten?

Myönnän, että tästä päätteeltä on auki koko maailma nopeasti, syvästi ja laajasti. Mutta juuri nyt on vaikutelma, että varmistettua tietoa ja sitä taustoittava analyysiä tarjoava journalismi on ehtymässä. Paperi ohenee sähköisen edessä, sähköinen nettiuutinen on sama kuin vetävä otsikko, joukkotelevisio elää väkivallan ja seksin passioista, interaktiivisuus tekee tämän kaiken yhä tehokkaammin.

Jos ihmisen psyyke olisi syntymässä valmis, tämä ei olisi ongelma. Toimintakykyinen psyyke on kuitenkin pitkän, kulttuurissa ja viestinnässä elävän sivistyshistorian tulos, ja nyt ihminen ei saa helposti omakseen sitä sivistystä. Ja se sivistys minkä ihminen saa tulee mediassa yhä enemmän revityksi. Alta pulppuaa barbaarisuus eli sivistystä edeltänyt itsetehostuksen, kiusaamisen, vihan, syntipukkien, väkivallan aika.

Toivon siis, että newsweekit onnistuvat netissa ja helsinginsanomat myös tabloidkokosina. Toivon, että ne onnistuisivat niin hyvin, että myös nousevassa uudessa ikäluokassa olisi niitä, jotka muistavat niitä haikeudella - kun kokonaan loppuvat.

Yleiskuva